tiistai 8. heinäkuuta 2014

ですコンです!

Tähän voitte lisätä haluamanne matelun blogin ei-niin-ahkerasta päivittelystä.

Edelliset viikot ovat menneet desunjälkeisessä koomassa ja hämmennyksessä töiden alkamisesta joten päivittely unohtui kokonaan. Joku Desucon 2014 oli kumminkin tuossa vähän päälle kuukausi sitten. Kivempaa olisi ollut myös etukäteen jos joku hunsvotti joka pitää tätä blogia oppisi aikatauluttamaan tekemisiään paremmin...

Desuperjantai alkoi armollisen aikaisin, mutta tällä kertaa en ollut aamusta asti kasaamassa rahallisista ja kyydillisistä syistä. Onneksi matkaseura oli antoisaa ja ihanat ihmiset löytyivät tapahtumapaikalta helposti, eli desutunnelmat olivat katossa jo alusta lähtien. Hämmentävän äkkiä pitikin sitten avata ovet kaikille kävijöille(!!!).

Ennen sitä ehdin kuitenkin Ilonan kauhuksi valtaamaan yhden pukkarin (älkää oikeasti tehkö tätä tapahtuman alettua tai tulen henk. koht. heittämään sinut ulos >:I) ja kiskaisemaan Super Dangan Ronpa 2:n Peko Pekoyaman päälle juuri parahultaisesti ennen avajaisia. Meinasin tirauttaa itkut kun puku oli saatu päälle: siitä on aivan liian pitkä aika kun olen cossannut mitään waifu-tier-hahmoa. Lähden liian helposti kaikkiin vähänkin kiinnostaviin ryhmiin mukaan vain jotten tuntisi itseäni ulkopuoliseksi, ja silloin ei aina ole mahdollisuutta valita sitä lempparihahmoa/lempparihahmo on lempihahmo vain sarjansa sisällä muttei noin muuten aiheuta suuria sydämentykytyksiä. Jos tuosta edes sai mitään selvää. :D

Ipadilla on muuten hauskaa ottaa selfieitä... kun vain osaisi katsoa siihen kameraan ;__;
Vaikka muuten ohjelmissakäyntini rajoittui lähinnä cossikisoihin, perjantaina kävin katsomassa Suikan RPG Maker- kauhupelit -- Unipäiväkirjoista taidegallerioihin-luentoa. Suuret kolme tiesinkin jo etukäteen, mutta muuten nimet olivat (Misaota ja Corpse Partyn PSP-remakeja lukuunottamatta) tuntemattomampia. Pidin varsinkin pelien selkeästä ja johdonmukaisesta jaottelusta, ei lainkaan hassummin ensikertalaiselta! Yksinkertaista pelien esittelyä, mutta mukana oli myös pohdintaa genren tulevaisuudesta ja miten se eroaa indie-peleistä yleensä. Jos en vain jänistä, voisin kokeilla ainakin muutamaa luennolla esiteltyä peliä tarkemmin!

Ryhmäliini :3 Kuzuryuu - Paula, Peko - Minä, Komaeda - Tintti, Hinata - muumie, Nanami - Riko, Tsumiki -  Luminescence, kuvaajana Joni, muokkauksen tehnyt Luminescence.

Luennon jälkeen kokosimme Super Dangan Ronpa 2-ryhmäämme, ja sitten lähdimme shoottailemaan. Oli aivan hurjan ihana ryhmä, ja mahtavaa että saimme jopa Kuzuryuun mukaan! Vähän ryhmä tietenkin oli pienentynyt alkuperäisestä kokoonpanostaan, mutta niin niillä taitaa olla aina tapana. Olin kuitenkin tyytyväinen että saimme tietyt sarjansisäiset tiimit muodostettua. Mikä tärkeintä, shootatessa oli hauskaa, kruunasi perjantaini!

Iiii olit ihan paras Kuzuryuu <3 Kiitos Roubinille shinain lainaamisesta! Kuvaajana edelleen Joni, muokkaukset by minä (mikä varmaan näkyykin....)
Sitten tulikin ObD:n luennon, Nitro+ – dystopiaa, scifiä ja kärsimystä (K-18), vuoro. Oma Nitroplus-tietouteni rajoittuu lähinnä Saya no Utaan ja nimien tietämiseen, joten halusin tietää studiosta lisää. Yllätyksekseni luennolla kuitenkin lähinnä esiteltiin pelejä, kun odotin studioesittelyä enkä niinkään teoksiin paneutumista. Ohjelmakuvaus ei kuitenkaan huijannut: " Tule luennolle kuuntelemaan, mitä kaikkea tämäkin pelifirma on tehnyt 14 vuoden aikana.", mikä voidaan tulkita itse pelien kuvaukseksi. :D Pari kertaa Allulta hukkui punainen lanka ja tuli häiritsevän pitkiä "öööh, tota, niin"-putkia, ja pari teosten sisäistä termiä olisi voinut kääntää meille maallikoille sopivaksi. Muuten aika hyvä, ja nyt tieto tuli oman käden kautta ja into puhua aiheesta näkyi!

Desuperjantaifiilikset w/ vähintäänkin yhtä edustava kaksoisotukseni Ria.
Vähän meinasin jo luennolla pilkkiä koska loistavasti keikahtanut unirytmini, joten tästä suunnattiinkin torkkumaan hotlalle. Omenahotellin sängyt ovat petollisen pehmeitä univelkaiselle, torkahtelin kesken lauseiden kun poikaystävä ja Ria yrittivät kysellä huomisen suunnitelmia, ja aamulla torkkunappi kävi turhankin ahkeraan.

Itseäni etsimässä. High Priest- kuvat © Jennina Pitkälä

Lauantai meni muun viikonlopun tapaan hämmentävän nopsaan. Puku pikapikaa päälle, aivan liian kuuma kävely conipaikalle ja sitten shoottailemaan ihanan Jönssen kanssa. Voisin vaikka ryöstää Jenninan aina kuvaajakseni, rakastan tarkkaa ohjeistusta parhaimpien kuvien takaamiseksi, ja on rentoa kuvailla kaverin kanssa, varsinkin niin herttaisen kuin Jennina :3 Mitä tulee lempihahmoputkeen, High Priest(ess)iä ei oikein lempihahmoksi voi sanoa kun kyseessä on vain hahmoluokka, mutta kivaahan High Priestillä on ollut pelata aikoinaan, ja Ragnarok Online on aivan törkeän ihana peli musiikkeineen ja grafiikkoineen, ja helposti opittavine tappelusysteemeineen. Kuvien metsä löytyi kätevästi kävelymatkalla tapahtumaan!

Ohjelmista kävin lauantaina EuroCosplay ja Hall Cosplay-kisoissa, Anime herää henkiin ja Myöhäisillan animetunnistusvisassa. EC-HC-kombo tarjosi tänä vuonna totuttua vähemmän kun muut tapahtumat olivat syöneet Eurocosplayn osallistujia. Osittain tämänkin takia ei ollut samanlaista pukuloistoa kuin aiemmin, ja top kolmosen ulkopuolella puvut olivat aikaisempien vuosien kisoihin verrattuna aika yksinkertaisia. Oikein paljon onnea top kolmoselle, etenkin Rimpulle voitosta! Ja erityisesti plussaa juontajalle, yleisö saatiin jo alussa mukaan ja hihkuin joka kerran kun hattu vaihtui. Myös väliesitys oli mukava hengähdystauko ennen voittajien julkistamista. Lauluvalinnat oli mietitty yleisöä innostaviksi ja tutuiksi, ja esiintyminen tuntui tytöille vaivattomalta.
© Jennina Pitkälä

© Jennina Pitkälä
Muista ohjelmista Anime herää henkiin jäi vähän pettymykseksi kunniavieraan puheliaisuuden takia. Kyoodalle oli annettu lupa kertoa pari sanaa jokaisen kisaajan töistä... ja pari sanaa oli storyboard-burgerille aika monta! Ohjaaja ei siis päässyt siis ohjelman pihviin, kertomaan storyboardien luomisesta ja näyttämään miten se toimii käytännössä. Kunniavierastiimi on kuitenkin ottanut palautteen sydämeensä, joten ei tästä sen enempää. Myöhäisillan animentunnistusvisa: 6.0 You Can (Not) Identify oli viihdyttävä, Coldi ja 6reen toimivat hyvin yhteen ja edellisvuoden jo erinomaisesta visasta oltiin noustu vielä ylöspäin. Erityisesti plussaa selkeistä teemoista ja dioista! Kysymykset olivat sopivan vaikeita, itse en omalla tietoudellani vielä kehtaisi osallistua mutta ainakin yleisöstä on kivaa päteä vieruskaverille. Missatut iltabileet jäivät harmittamaan, mutta muikeasti se ilta kulkee animevisassakin. Odottelen innolla Frostia, oli niin helppoa käydä iltabileiden hulinan lomassa vilkaisemassa animevisan tarjontaa.

Siellä oli kukkiakin :3 © Jennina Pitkälä
Sunnuntai meni yhdessä rysäyksessä. Olin conihengaaja ja kävin katsomassa vain esityskisan ja päättäjäiset, niitä ennen kuitenkin shoottailin vähän Cosplay Tour Europen Petran kanssa Pekoa (yhyy Tessa ja Petra tulkaa jo takaisin maailmalta, on jo ikävä ;__; ). Esityskisa oli eilisen Eurocosplayn tavoin kärsinyt esityskadosta, mutta laatu korvasi määrän, ja kaikki esitykset olivat kivoja katsella ja selkeästi harjoiteltuja. Vermillion Cityn kaivosmiehet vetivät potin ansaitusti kotiin, toivon että poikien lavan ja tekniikan käytöstä ottavat oppia muutkin jatkossa! Pidin myös Operaatio Fredrikin esityksestä, hahmodynamiikat tulivat esille kauniisti ja tanssi toimi yhtä hyvin kuin ryhmällä aina.

Esityskisan juontoon sen sijaan en ollut kovin tyytyväinen. Alkujuonto tapahtui harmillisesti lavan vasemmalla reunalla, jolloin parvella olleet katsojat eivät nähneet mitä tapahtui. Juontojen kantava idea oli kuitenkin ovela ja juontajan hahmolle sopiva, mutta esiintyjien vähyyden takia juonnot venyivät turhan pitkiksi ja ajoittain hyvinkin väkinäisiksi. Kisaajilla ei ollut aina pahemmin sanottavaa jolloin juonto venyi Pantyn itseääntoistavaksi monologiksi ja kyselyksi eikö niitä villeimpiä temppuja sieltä bileistä sitten muistetakaan enää. Ehkä ensi kerralla kantava juoni pois juonnon taustalta, ja enemmän kysymyksiä itse kisaajiin ja heidän esityksiinsä liittyen? Esimerkiksi Rock Lee esitystä olisi voinut avata enemmänkin. Juonto ei kuitenkaan ollut se pahin osuus: kisan jälkeen lavalla tapahtui tekniikan, cosplaymammojen- ja vastaavan sekä valovastaavan improlaulu. Vaikka Marsun täydellinen heittäytyminen ihastuttikin ja hämmentynyt työvoima teki kaikkensa lavalla, päällimmäisenä tunteena oli lähinnä myötähäpeässä kieriskely. Jälkeenpäin tuli vielä Conilaulun yhteislaulu, ja lavalle sai rymytä miten tykkäsi. Ehkä olen huumorintajuton pässi, mutta en haluaisi nähdä tällaista Desuconin lavalla enää toiste. Lauantain juonnon kaltainen, asiassa pysyvä ja kompakti juonto sopii tapahtuman profiiliin huomattavasti paremmin, vaikka se sitten tarkoittaisikin superlyhyttä kisaa.

(P.s. Bardiel, jos luet tätä, älä ota purkautumistani pahalla: tarkoitan tämän palautteena, ja toivottavasti tekstistä löytyy myös jotain rakentavaa mikä auttaa kehittämään juontojasi timanttisiksi jatkossa!)

Nootti itselle: Pekoon ensi kerralla tummempi peruukki, se näytti kuvissa vaalealta ja minä puolestani ultraruskettuneelta. © Petra Lindström
Aivan liian pian coni olikin ohi. Joka vuosi Desucon tuntuu menevän vain nopeammin ja nopeammin, alan kohta oikeasti lobata sen viikon mittaisen Desucampin puolesta... Olen kuitenkin täynnä intoa mitä Frostiin tulee, koska Gen Urobuchi kunniavieraana. Luonnollisesti tätä intoa herran teoksia kohtaan pitää osoittaa cossaamalla, joten Frostin suunnitelmat ovat kohtuullisen valmiita jo nyt!

Saber - Fate/Zero
Sayaka Miki - Puella Magi Madoka Magica Rebellion
Saber, jes, vihdoin! Urobuchin kunniaksi voin vihdoin tehdä ihanimman ritareiden kuninkaan. Tiedetään, Urobuchilla ei ole ollut osaa eikä arpaa hahmon luonnissa, mutta kun suunnitelmissa oli jonkinlaista Fate/Zero-ryhmää sunnuntaille niin hahmovalikoima pitää täydentää parhaalla! Sayaka taas on oikeasti Urobuchin luoma hahmo, ja ehdoton suosikkini ihanasta PMMM:stä. Kaksoissiskoja minulla tulee varmaan olemaan ainakin kymmeniä, mutta ryhmä tulee tästäkin, ja haluan tehdä Sayakalle tällä kertaa oikeutta.

Ennen Frostia on tosin välissä Animecon, Närcon ja Tracon. Animeconiin uudistelen Kokonoen, Närconin ja Traconin suunnitelmat tulkoon myöhemmin!

torstai 6. helmikuuta 2014

Yukicon 2014 - The game is on!

Moro!

Päätän talvihorrokseni blogin osalta höpöttelemällä teille parin viikonlopun takaisesta Yukiconista! Eikä hetkeäkään liian myöhässä, kohta olisi joku Desucon Frostbite... (jonne lippuja myydään vielä huomiseen saakka, kliketi kliketi ja vinks vinks )

Yukicon oli omalta osaltani hiukan erilainen, kun normaalien conitoimieni (*insert toimiala*-vänkäri, vastaavuus, desupöytäily yms.) sijaan hengasinkin tapahtuman maskottina, Yuki-kunina! Jossain tulevassa merkinnässä käsittelen pukua enemmän, tämä merkintä tulee toimimaan tapahtumaraporttina.

"Kyllä boxin ohjaimen kantama täältä lavalta pelisaliin riittää! Kai..." Kuva © Jennina Pitkälä
Lauantai alkoi majoitusseurueemme päästyä tapahtumapaikalle vauhdikkaasti: puvun vaihdon jälkeen piti suunnata avajaispalaveriin, tavata siinä yhteydessä kunniavieraat ja harjoitella vähän lavalla. Avajaiset menivät sutjakkaasti, ja toivon mukaan jännitys ei näkynyt pahasti: en oikein edes muista milloin olisin viimeksi ollut esiintymässä missään. Kuulemma muuten meni hyvin, mutta taisin ottaa ohjeen liikkeiden liioittelusta liian vakavissani ja minusta ei saanut yhtäkään ei-tärähtänyttä kuvaa avajaisten aikana :D

Itse tapahtumassa liikuskelu olikin sitten hämmentävää. En cossaa mitenkään tunnetuista sarjoista, enkä varsinkaan niitä näyttävimpiä pukuja, eli olen tottunut siihen että kuvia ei tulla kovin paljoa kyselemään. Olikin hassua kun kuvia tultiin kyselemään heti kun bäkkäriltä pääsin, ja ympäri conia kuvia pyydettiin jatkuvasti. Kiitoksia kaikille kuvia kysyneille, asua kehuneille ja halaajille, teitte minut aivan hurjan iloiseksi! En osannut odottaa tällaista, joten anteeksi jos saatoin olla vähän pöllämystyneen oloinen.

Conin ainoa lootti, mutta sitäkin toivotumpi!
Lauantai tuntui etenevän muiden conilauntaiden tavoin: ihania ihmisiä ja uusia tuttavuuksia tuli tavattua, ehdin syömään normaalisti Subissa, kiertelemään myyntipöytiä ja kävin katsomassa cossikisan. Kisaajia oli aloittelijoiden ja kokeneiden sarjoissa melko vähän, mutta laatu korvasi määrän: puvut olivat kunnianhimoisia ja ainakin katsomosta asti näyttivät hyvin tehdyiltä. Ja ehdin jopa käydä katsomassa yhden (!) puheohjelman tapahtuman aikana, nimittäin Ecchi ja naiset-luennon. Se oli hiukan erilainen kuin odotin, mutta viihdytti iltaa ja puhujien kemiat toimivat hyvin.

Lauantain ainoa iso miinus oli iltabileet- tai oikeastaan lähinnä paikan vaikeus. Kun ei-pääkaupunkiseutulaiselle puhuu Kampista, mieleen tulee automaattisesti tuo bussiasemalla varustettu kauppakeskus Helsingin ytimessä. Pienen navigaattoritarkistelun jälkeen huomasimmekin kyseessä olevan kaupunginosa-Kamppi, joka tuntui pakkasen takia olevan aivan valtavan kävelymatkan päässä. Löysimme kumminkin paikalle sopivasti kuuntelemaan Movestachen viiksekkään funkkaavia soundeja.

*****

Sunnuntai meni äärimmäisen nopeasti: tulimme tapahtumapaikalle hieman myöhemmin, ja päivä meni lähinnä Jönssen ja Ilsen kanssa kuvaillessa, ja nettipukukisaa katsellessa. Jönsse oli aivan ihana kuvaaja, ja Ilse ja hän yhdessä osasivat neuvoa kivoja poseerauksia kun itse olin tapani mukaan hiukan hukassa. Hymykin on kuvissa herkemmässä kun ympärillä on tuttuja, ja shootin tähänastiset tulokset ovat ihania~


Ilsebomb! Kaukaisuudessa oli nähtävästi jotain mielenkiintoista. © Jennina Pitkälä
Nettipukukisa toteutettiin ymmärtääkseni hyvin nopealla aikataululla (lauantai-iltana cosplayvastaavan ja infovastaavan ideasta sunnuntain keskipäivän kisaksi), mutta tätä ei onneksi näkynyt konseptin helppouden tähden. Esityskisan perumisen syystä työttömien tuomarien arvosteluvinkit olivat sinänsä kiva idea, mutta ainakaan cossaajalle ne eivät erityisemmin tarjonneet mitään. Lisäksi juontajien alkuspiikin "älkää jutelko kavereille kisan aikana"-kehotus ihmetytti: ymmärrän kyllä sellaisen asiattoman, liian kovaan ääneen kommentoinnin ja Traconin esityskisassa kuullun huutellun ja buuailun kieltämisen, mutta normijuttelu sopivan hiljaa tuskin haittanee?

Näitä nootteja lukuunottamatta nettipukukisaa oli kiva katsella: monia pukuja oli tullut ihailtua jo tapahtumapaikalla pyöriessä, ja olikin mukava huomata että nämä puvut olivat päässeet kisaa katsovien ihailtaviksi. Ja ai vitsi miten rohkeita pikkuisia lavalla pyörähtikään, olitte ihania <3

HNNNNNNNGH kaksi sunnuntain ihanusta lavalla <3 © Teppo Suominen
Ja äkkiä tulikin päättäjäispalaverin aika, sitten kun kaikki oli kunnossa koittivat päättäjäiset (joissa en edes osannut jännittää lavalla oloa enää, hups), ja sitten ihan vahingossa koko tapahtuma olikin ohi. Olin ollut tapahtuman alusta asti mukana seuraamassa kehitystä, ja oli uskomatonta ajatella että näin nopeasti tämä sitten saatiin aikaan, ja näin nopeasti viikonloppu meni. Se on yksiä conijärjestämisen mahtavimpia fiiliksiä, vaikka haikeutta on hankala välttää kun on antanut oman osansa tapahtumaan (vaikka se pieni olikin).

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen: nopea kehitys ei näkynyt coniviikonloppuna, vaan kaikki tuntui harkitulta ja toimivalta ainakin kävijän näkökulmasta. Työvoiman välistä viestintää voisi hiukan kehitellä, ja esimerkiksi iltabileitä hiukan hienosäätää. Ohjelma- ja cosplaykisan peruutuksille ei voinut valitettavasti mitään, varsinkin kun ensimmäiseksi mainituissa kyseessä olivat lähinnä sairastumiset. Kulttuurikeskuksesta oli vaikea muodostaa mielipidettä: kävijämäärälleen se oli täydellinen ja oli valoisa ja avara, mutta ohjelmalle sitä ei ollut oikein tehty, eikä toisaalta edes täysin pelkkään hengailuun. 

Mitä Yukiconin tulevaisuuteen tulee, järjestäjäporukalla tuntuu tsemppihenkeä, ideoita ja hyvää mieltä riittävän, sekä brändi että imago selkeästi muodostettu, joten näen että kehityssuunta on tästä vain ylöspäin! 

Dem sick moves with Reggyzz. © Teppo Suominen