Yukicon 2014 - The game is on!

Moro!

Päätän talvihorrokseni blogin osalta höpöttelemällä teille parin viikonlopun takaisesta Yukiconista! Eikä hetkeäkään liian myöhässä, kohta olisi joku Desucon Frostbite... (jonne lippuja myydään vielä huomiseen saakka, kliketi kliketi ja vinks vinks )

Yukicon oli omalta osaltani hiukan erilainen, kun normaalien conitoimieni (*insert toimiala*-vänkäri, vastaavuus, desupöytäily yms.) sijaan hengasinkin tapahtuman maskottina, Yuki-kunina! Jossain tulevassa merkinnässä käsittelen pukua enemmän, tämä merkintä tulee toimimaan tapahtumaraporttina.

"Kyllä boxin ohjaimen kantama täältä lavalta pelisaliin riittää! Kai..." Kuva © Jennina Pitkälä

Lauantai alkoi majoitusseurueemme päästyä tapahtumapaikalle vauhdikkaasti: puvun vaihdon jälkeen piti suunnata avajaispalaveriin, tavata siinä yhteydessä kunniavieraat ja harjoitella vähän lavalla. Avajaiset menivät sutjakkaasti, ja toivon mukaan jännitys ei näkynyt pahasti: en oikein edes muista milloin olisin viimeksi ollut esiintymässä missään. Kuulemma muuten meni hyvin, mutta taisin ottaa ohjeen liikkeiden liioittelusta liian vakavissani ja minusta ei saanut yhtäkään ei-tärähtänyttä kuvaa avajaisten aikana :D

Itse tapahtumassa liikuskelu olikin sitten hämmentävää. En cossaa mitenkään tunnetuista sarjoista, enkä varsinkaan niitä näyttävimpiä pukuja, eli olen tottunut siihen että kuvia ei tulla kovin paljoa kyselemään. Olikin hassua kun kuvia tultiin kyselemään heti kun bäkkäriltä pääsin, ja ympäri conia kuvia pyydettiin jatkuvasti. Kiitoksia kaikille kuvia kysyneille, asua kehuneille ja halaajille, teitte minut aivan hurjan iloiseksi! En osannut odottaa tällaista, joten anteeksi jos saatoin olla vähän pöllämystyneen oloinen.

Conin ainoa lootti, mutta sitäkin toivotumpi!

Lauantai tuntui etenevän muiden conilauntaiden tavoin: ihania ihmisiä ja uusia tuttavuuksia tuli tavattua, ehdin syömään normaalisti Subissa, kiertelemään myyntipöytiä ja kävin katsomassa cossikisan. Kisaajia oli aloittelijoiden ja kokeneiden sarjoissa melko vähän, mutta laatu korvasi määrän: puvut olivat kunnianhimoisia ja ainakin katsomosta asti näyttivät hyvin tehdyiltä. Ja ehdin jopa käydä katsomassa yhden (!) puheohjelman tapahtuman aikana, nimittäin Ecchi ja naiset-luennon. Se oli hiukan erilainen kuin odotin, mutta viihdytti iltaa ja puhujien kemiat toimivat hyvin.

Why can't I hold all these alpacas #yukicon #yukikun #yukipaca pic.twitter.com/fF2IyTKKm0
— Tomi Sjöblom (@DHawku) January 19, 2014

Lauantain ainoa iso miinus oli iltabileet- tai oikeastaan lähinnä paikan vaikeus. Kun ei-pääkaupunkiseutulaiselle puhuu Kampista, mieleen tulee automaattisesti tuo bussiasemalla varustettu kauppakeskus Helsingin ytimessä. Pienen navigaattoritarkistelun jälkeen huomasimmekin kyseessä olevan kaupunginosa-Kamppi, joka tuntui pakkasen takia olevan aivan valtavan kävelymatkan päässä. Löysimme kumminkin paikalle sopivasti kuuntelemaan Movestachen viiksekkään funkkaavia soundeja.

*****

Sunnuntai meni äärimmäisen nopeasti: tulimme tapahtumapaikalle hieman myöhemmin, ja päivä meni lähinnä Jönssen ja Ilsen kanssa kuvaillessa, ja nettipukukisaa katsellessa. Jönsse oli aivan ihana kuvaaja, ja Ilse ja hän yhdessä osasivat neuvoa kivoja poseerauksia kun itse olin tapani mukaan hiukan hukassa. Hymykin on kuvissa herkemmässä kun ympärillä on tuttuja, ja shootin tähänastiset tulokset ovat ihania~

Ilsebomb! Kaukaisuudessa oli nähtävästi jotain mielenkiintoista. © Jennina Pitkälä

Nettipukukisa toteutettiin ymmärtääkseni hyvin nopealla aikataululla (lauantai-iltana cosplayvastaavan ja infovastaavan ideasta sunnuntain keskipäivän kisaksi), mutta tätä ei onneksi näkynyt konseptin helppouden tähden. Esityskisan perumisen syystä työttömien tuomarien arvosteluvinkit olivat sinänsä kiva idea, mutta ainakaan cossaajalle ne eivät erityisemmin tarjonneet mitään. Lisäksi juontajien alkuspiikin "älkää jutelko kavereille kisan aikana"-kehotus ihmetytti: ymmärrän kyllä sellaisen asiattoman, liian kovaan ääneen kommentoinnin ja Traconin esityskisassa kuullun huutellun ja buuailun kieltämisen, mutta normijuttelu sopivan hiljaa tuskin haittanee?

Näitä nootteja lukuunottamatta nettipukukisaa oli kiva katsella: monia pukuja oli tullut ihailtua jo tapahtumapaikalla pyöriessä, ja olikin mukava huomata että nämä puvut olivat päässeet kisaa katsovien ihailtaviksi. Ja ai vitsi miten rohkeita pikkuisia lavalla pyörähtikään, olitte ihania <3

HNNNNNNNGH kaksi sunnuntain ihanusta lavalla <3 © Teppo Suominen

Ja äkkiä tulikin päättäjäispalaverin aika, sitten kun kaikki oli kunnossa koittivat päättäjäiset (joissa en edes osannut jännittää lavalla oloa enää, hups), ja sitten ihan vahingossa koko tapahtuma olikin ohi. Olin ollut tapahtuman alusta asti mukana seuraamassa kehitystä, ja oli uskomatonta ajatella että näin nopeasti tämä sitten saatiin aikaan, ja näin nopeasti viikonloppu meni. Se on yksiä conijärjestämisen mahtavimpia fiiliksiä, vaikka haikeutta on hankala välttää kun on antanut oman osansa tapahtumaan (vaikka se pieni olikin).

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen: nopea kehitys ei näkynyt coniviikonloppuna, vaan kaikki tuntui harkitulta ja toimivalta ainakin kävijän näkökulmasta. Työvoiman välistä viestintää voisi hiukan kehitellä, ja esimerkiksi iltabileitä hiukan hienosäätää. Ohjelma- ja cosplaykisan peruutuksille ei voinut valitettavasti mitään, varsinkin kun ensimmäiseksi mainituissa kyseessä olivat lähinnä sairastumiset. Kulttuurikeskuksesta oli vaikea muodostaa mielipidettä: kävijämäärälleen se oli täydellinen ja oli valoisa ja avara, mutta ohjelmalle sitä ei ollut oikein tehty, eikä toisaalta edes täysin pelkkään hengailuun. 

Mitä Yukiconin tulevaisuuteen tulee, järjestäjäporukalla tuntuu tsemppihenkeä, ideoita ja hyvää mieltä riittävän, sekä brändi että imago selkeästi muodostettu, joten näen että kehityssuunta on tästä vain ylöspäin! 

Dem sick moves with Reggyzz. © Teppo Suominen