Frostbite 2013 lauantai - Kissankorvia ja meidopisteiden menetystä

Moro!

Frostbitestä on jo vähän yli viikko, mutta lukuloma ja kaverin Tampereella olo ovat kummasti saaneet blogin unohtumaan. Nyt kun con ja mainittavat asiat puvuista ovat vielä tuoreessa muistissa (+blogimotivoijani Ilse jaksoi tökkiä), on päivityksen aika!

Perjantai lupaili jo loistavaa conia: näki vanhoja tuttuja pitkästä aikaa, yleismeininki oli kiva ja siihen sivuun vielä herkkujen napostelua, täydellistä. Tosin kaverin peruukin kanssa auttamisessa menikin sitten oma aikansa, minkä takia lauantaiaamun joutui aloittelemaan muutaman tunnin unilla. Cosplayn kannalta tämä tarkoittaa vain vaikeutta laittaa piilarit silmään kun silmät ärsyyntyy tavallista herkemmin, mutta tällä kertaa en kierinyt tuskasta lattialla, kai silmät alkaa vihdoin tottumaan noihin outoihin muovinpalasiin. Lauantainahan asuna oli siis BlazBluen professori Kokonoe, tuo ikuiseen murkkuikään jämähtänyt ihana tiedenainen kissankorvilla ja- hännillä varustettuna. Ja tietenkin silmälaseilla.

Tässä kuvassa näkyi jopa kengät, jei! Kuva © Esa Kotiranta

Tapahtumapaikalle päästyäni tulikin ongelmia badgen kanssa, mokomaa kun ei löytynyt työvoimapöydältä lainkaan, tosin tarinan mukaan se sitten löytyi sieltä myöhemmin, jostain kasan alta. Ei onneksi kauaa tarvinnut olla ilman badgea, ratkaisuna minulle tehtiin uusi, kiitos Jaksulle ja Rashkulille avusta! Hurjien badgeseikkailujen(?) jälkeen yritin keskittyä kulkusen kiinnittämiseen, ihmisten kanssa sosialisointiin ja peruukin taltuttamiseen cosplaypukkarissa, tuo clip-on-ponnari oli niin kauhean raskas että peruukki meinasi aika tasaiseen tahtiin lähteä karkumatkalle. Onneksi on pinnejä, ja myöhemmin ihana Maarit, joka auttoi korjailemaan hajoilevaa asua ja peruukkia, kiitoksia tästä!

Ja tietenkään se piilareiden keltaisuus ei näy kunnolla kuvissa, yhyy. Peruukin kunnolla harjaaminenkin olis ollut kiva. © Esa Kotiranta 

Kun asu oli vihdoin paremmin päällä, klopsuttelin olemattomilla korkokengillä kävelyn taidoilla kavereita tapaamaan, ja siitä aika äkkiä avajaisiin. Itse tykkäsin niistä oikein kovasti, alun näytelmä oli hauska vaikka jostain syystä sankaria jouduttiin odottamaan vähän pidempään jostain tuntemattomasta syystä. Harmi että Wakamoto ei ollut vielä lauantaiaamuna paikan päällä, oletin aika vahvasti että siellä tuota mestarin ääntä olisi päässyt kuulemaan ensimmäisen kerran. Olisi varmaan herättänyt paremmin kuin kahvi.

Kokonoen ilme kun Hazama. Hazamana Afurekon Cilla. © Esa Kotiranta

Myyntipöytäsalikierrosta, paria itseäkin yllättänyttä hankintaa ja muutaman muun kaverin tapaamista myöhemmin olikin aika photoshootille. Koska vastaavat voivat tarvittaessa rikkoa vaikka fysiikan lakeja Sibeliustalon sisällä, pääsimmekin Ilse-Tsubakin johdolla taidekujalla olleelle sillalle (jonka olemassaoloa en ollut jotenkin edes tiedostanut aikaisemmin), jonne olisi muuten ollut pääsy kielletty. Valaistus oli kellonajan ja sijainnin takia oikein muikea, tuli oikein skarppeja kuvia. Kiitoksia siis Esalle ja Ilselle kuvista! Ja kiitoksia kaikille ryhmäläisille, jos lisää BlazBlue-ryhmiä ollaan järjestämässä niin enköhän yritä änkeä itseni mukaan.

Ryhmä kerran...

...ja toisen! Arakunen henkilöllisyydestä ei varmuutta, Litchina Anu, Hazamana Cilla, Tsubakina Ilse, Valkenhaynina Juha ja Makotona Milja. Kuvat © Esa Kotiranta

Ensimmäistä kertaa tein mihinkään korvia ja häntiä, ja ei jäänyt traumoja, niistä saa melko helposti hyvännäköiset. Ainoa ongelma hännissä olikin se että niiden piti pysyä tuolla tavalla ylhäällä, ja kun hännät joutuu täyttämään että ne näyttävät... No, hänniltä, niistä tulee rautalangan ja muun vastaavan takia aika painavat. Toinen häntä oli täytetty keveällä pakkausmateriaalilla, eli se olisi hyvällä kiinnityksellä pysynyt itsekseenkin ylhäällä, mutta toiseen häntään tätä vaahtomuovia ei sitten riittänyt, eli piti tyytyä tylliin ja pellavaan= hännät eivät pysyneet itsekseen ylhäällä. Onneksi joku viisas sielu on muinoin keksinyt siiman, joten kiinnitin häntiin ja takkiin siimaa, ja näin nuo häntäliinit pysyivät somasti ylhäällä, ja keikkuivat sopivaisesti. :3

Vyöstä huolimatta housut tykkäsivät ahkerasti tippua, ja usein huomasin vähän turhan myöhään että housut ovat kohta haarojen kohdalla. Siveää. Silti nuo housut näyttivät oikein kivoilta päällä, istuivat ja olivat mukavat kankaan venymisen takia. Takkiin olen varmaan kaikkein eniten tyytyväinen, mitä nyt pelkäsin koko ajan lynkkaavani ihmisiä hihoillani, ne kun heiluivat huolestuttavasti elehtiessäni aina tapani mukaan kuin italiaano. Ja juuri samojen hihojen takia en voinut laittaa päällystakkia päälle

© Esa Kotiranta

Sitten melko äkkiä ryhmäilyn jälkeen piti hakea kaksonen Sibbetalon pihalta, ja vaihtaa meidomekkoihin. Kuvia emme tietenkään muistaneet ottaa, mutta vapaaehtoisia valokuvaajia onneksi löytyisi tamperelaisten meidojen joukosta, joten eiköhän niitäkin pian saada! Lauantai-meidoilut olivatkin sitten enimmäkseen enemmän tai vähemmän tuttujen ja kavereiden palvelemista, mikä poisti alkujännitystä mukavasti ja teki kokemuksesta rennon. Välillä ehkä vähän liiankin, kaveri jostain huomautuksesta totesikin että menetin juuri hänen silmissään meidopisteitä. ;__; Mutta kaiken kaikkiaan, lauantai oli ihana päivä, ja tulihan itse Norio Wakamotokin käymään siinä illemmalla muiden, kenties mukana tulleiden vieraiden kanssa. Palveltavaksi asti Wakamoto ei kumminkaan tullut, mutta jotenkin tuo vaikutusvaltainen aura jätti silti syvän vaikutuksen.

Luennot jäivät koko tapahtumalta aika vähille, mutta meidovuorosta vapauduttuamme siirryimme Rian kanssa katsomaan Jan Sarresin ja Juha-Matti Kuusiston Upotte!-luentoa. Upotte!sta en mitään tiedä, mutta se ei luennolla haitannut: oli hauskaa, ja luennon huippukohtien (=kaikki ne introt, ISÄM_MAA ja muut laadukkaat asiat) muistelu hymyilyttää vieläkin. Toivottavasti Punis ja Sota-esa pitävät myöhemminkin ohjelmaa desuissa, itse aloin jopa sarjan katsomista harkitsemaan, mikä on saavutus itsessään.

Jälkimmäinen luento taas oli Rikkinäisten animein korjauspaja, ja siitä jäi vähän hajanainen fiilinki. Tuntui että varsinkin Guilty Crownia puitiin paljon, vaikka se olikin varmaan paneelin sarjoista rikkinäisin, ja ehkä No.6:sta täysin tietämättömänä se osio ei oikein tarjonnut mitään. Oikeastaan ainoa kunnon syy paneelin katsomiselle oli se että ohjelmakuvauksessa mainittiin Fate/Zero rikkinäisten animein joukossa, mikä ei oman kokemuksen perusteella todellakaan pitänyt paikkaansa, joten piti katsoa miten paneelin pitäjät tämän valintansa perustelevat. Mieltäni ei ainakaan saatu muutettua, toki kyseisessä animessa on omat epäkohtansa ja ei se Urobutcherointi kaikkiin iske, mutta silti. Loppupäätelmästä olin kyllä yhtä mieltä, kauniin näköinen ja hyvä paketti animemuodossa.

Aika lailla näihin tunnelmiin päättyi sitten lauantai. Sunnuntairaporttia joudutte kenties odottelemaan vähän pidempään, Fate/Zero-photoshootin kuvia en ole vielä nähnyt, ja ehkä saan kaivettua jostain internetin syövereistä meidokuviakin! Ehkä. Kenties. Toivon näin. Kovasti.

Joka tapauksessa, seuraavaan päivitykseen!