keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Tavallaan WIP-postaus

Moro!

Frostiin on tätä kirjoittaessa enää vähän yli 2 päivää, ja nyt varmaan kuuluisi asiaan kertoa miten cossit on aivan kesken, itku kurkussa ja tekisi vain mieli hypätä järveen?

Ei ainakaan tällä kertaa!

Kannatti aloittaa Kokonoeta jo joululomalla/sen jälkeen, ja kaavoittaminen jo syksyllä, asu valmistui eilen, eli tiistaina. Kolme päivää ennen conia. Taitaa olla oma henkilökohtainen ennätys, ja uskomattoman epätodellinen olo ei ole jättänyt rauhaan, koko ajan kalvaa sellainen tunne että jotain olisi kumminkin unohtunut. Referenssikuvani kumminkin väittää kiivaasti vastaan: kaikki asun osaset on tehty ja pakattu.


Olisikin hienoa siis pistää tänne kuvia valmiista tuotoksesta, mutta sellaisia ei ole. Välittömästi kun asu valmistui, siskon poikaystävä tulikin iltavapailtaan hakemaan isokokoisimmat tavaramme, jotta voisi viedä autollaan ne mukaan Frostbiteen. Asun valmiiksi saamisen aiheuttamassa euforiassa unohtui että niin, niitä kuviakin voisi ottaa blogia varten ennen kuin pakkaa kaiken kasseihin. (Isoimmat tavarat saivat autokyydin siis sen takia että lähden huomenna abiristeilylle (ja sisko vastaavasti seuraavana päivänä), ja ei ollut aikomustakaan rahdata tuota tilanviejää mukaan risteilemään, varsinkin siinä pelossa että sille voisi tapahtua jotain.)

Mutta jotain kuvia puolivalmiista cossista on olemassa! Mitään kuvia joissa konkreettisesti tekisin jotain asulle ei kuitenkaan ole olemassa. Kuvailen aika harvoin elämääni, joten on aina vaikea muistaa ompelukoneen hyrrätessä ja saksien napsiessa että kuvaaminenkin olisi pop, WIP-kuvat kun ovat cosplayblogien suola, ellei jopa suurin osa reseptistä.

En tajua miten muut saavat cossinsa näyttämään dressformissa hyvältä, minulla kaikki lököttää ja käyttäytyy eri tavalla kuin päällä ollessa >:( Mutta voin vakuuttaa todistajanlausuntojen kera että takki näyttää paremmalta päälläni.

Housut! Housujen tekeminen on aivan ihanaa, ja jotenkin se sujuu jopa hameiden tekoa paremmin, se vain tulee luonnostaan. Oikeastaan nämä olivat ensimmäiset täysin tyköistuvat housuni, mutta kyllähän nuo istuvat. Niinkin hyvin ettei edes vyötä tarvitse, tosin sellainen Kokonoella kumminkin on. Oh well.

Lisäksi olen ottanut isän kameralla kuvia Kokonoen käsikorujen tekoprosessista, mutta koska isän kone ei suostu lukemaan kameran muistkorttia, eikä hädin tuskin edes USB-porttiin liitettyjä asioita vaikka mitä yrittäisi, kuvat ovat vielä kamerassa. Varmaan joskus oman koneeni kanssa haen ne kuvat ja pistän tänne. Korujen teko oli kumminkin siitä stressaavaa, että olen melko kyvytön mitä tulee minkään muovailumassan kanssa työskentelyyn, varsinkin sileäksi saamiseen. Ehkä tuo käyttämäni Sinooperista saatava ilmakuivuva massa oli vain jotenkin hankalaa, mutta koko ajan tuli kupruja jotka eivät halunneet tasoittua sitten millään. Veden lisääminen toki notkisti massaa, mutta sai sen halkeilemaan kuivuttuaan. Hiekkapaperi onneksi pelasti jonkin verran, pitää niitäkin ryhtyä hamstraamaan kaikissa karheuksissa.

Sitten pukuilun, muttei niinkään cosplayn puoleen. Jos en ole aiemmin sitä maininnut, tarkoituksena olisi valmistua tänä keväänä lukiosta, mikä tarkoittaa varsinkin tässä kevättalven puolella kaikkea jännää häppeningiä, näkyvimpänä tapahtumina penkkarit. Alun perun cossin ja penkkarijulisteen maalaamisen aiheuttaman kiiruksen takia tuumin että vedän vain kaiken liituraitaisen mitä löydän kaapeista ja leikin mafiosoa, rahaa ja aikaa kun ei oikein ollut. Suunnitelma kumminkin tuntui vähän laimealta tavalta lähteä koulusta, joten kun huomasin että punaista ja mustaa kangasta plus mustaa kanttinauhaa on riittämiin, ja teki mieli tehdä rusetteja, tuli idea tehdä Punahilkka jonain omana versiona.

Tuumasta toimeen, seuraavana päivänä ryntäsin käsityöluokkaan (lukioiden yhdistymisen harvoja etuja) tekemään asua. Ja tällä kertaa muistin ottaa kuvia.

...tosin sitä ryhtiä voisi suoristaa. Ja ottaa vähemmän lököttävämpi paita ensi kerralla niin ettei näytä maagisesti +10kg lihavammalta.
Oikeat hilkathan olisivat enemmän hupullista viittaa muistuttavia päähineitä, mutta materiaalia ei ollut ihan niin paljon, joten tyydyin tuollaisen hupullisen keepin tekemään. Oli muuten huomattavasti helpompi tehdä kuin ajattelin: kokeilun vuoksi tein puolikellohameen, jossa säde oli laskettu vyötärönympäryksen sijaan kaulan ympäryksen mukaan, ja sitten lisäsin olkamuotolaskokset jotta se istuisi olkapäillä nätimmin. Nyt kun tuota katselee, olisi ehkä voinut tehdä jopa täyskellon, olisi saattanut laskostua kivemmin. Vastoin kaikkia odotuksia tekniikka kumminkin toimi, joten siirryin lisäilemään kanttinauhoja, ja myöhemmin...


...pitsiä! Niin kuka innostui simppelin penkkariasun kanssa liiaksi, eivät nämä tule sinne kadulla näkymään... Pitsiä on jo lisätty tuossa ylemmässä kuvassa, mutta koska kuvan laatu on vain hiukan viisivuotiaan piirrosta parempi, ja ympärillä on muutenkin synkkää, ei niitä näy.

Durrrr

Rusetti! Rusetteja on kiva ja helppo väkerrellä, varsinkin jos niistä ei tarvitse tehdä kaksinkertaisia. Suorakulmioputkilon sisälle vain tukikangasta, sitten mittanauhalla kokeilemalla selvitetään, minkä kokoinen tuosta keskiosan "rutistuspalasesta" halutaan jotta rusetista tulisi sopiva, jätetään tarvittaessa hiukan varaa rusetin hännille, ja voila. Yli-iso rusetti aiheutti ihastusta, ja yksi kaveri pyysikin että tekisin samanlaisen. Success!

Materiaalina punaisissa ja mustissa osissa on tosiaan peruspolyesteria, joka on kangasmaailman rakkauteni. Näyttää hyvältä kuvissa mattapintaisuuden takia, laskeutuu nätisti eikä mene rytylle samaan tapaan kuin puuvilla. Joissakin halvemmissa polyestereissa olen huomannut että tukikangas ei tahdo tarttua kankaaseen, mutta ehkä tämä on vain oma moka, eikä suinkaan kankaan vika.

Loput vaatteet, peruukki ja piilarit löytyvät kotoa, meikkien kanssa sitten sählään huomenaamulla, tavoitteena pyöreät, isot ja ripsekkäät silmät. Katsotaan kuinka pahasti hypotermia iskee, yritän kumminkin pistää lämmintä päälle.

Tamperelaiset: tulkaa katsomaan penkkareita huomenna! Ilmaista karkkia jaolla, jos ei minun osaltani niin vähintäänkin niiden muiden abien :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti