Tavallaan WIP-postaus

Moro!

Frostiin on tätä kirjoittaessa enää vähän yli 2 päivää, ja nyt varmaan kuuluisi asiaan kertoa miten cossit on aivan kesken, itku kurkussa ja tekisi vain mieli hypätä järveen?

Ei ainakaan tällä kertaa!

Kannatti aloittaa Kokonoeta jo joululomalla/sen jälkeen, ja kaavoittaminen jo syksyllä, asu valmistui eilen, eli tiistaina. Kolme päivää ennen conia. Taitaa olla oma henkilökohtainen ennätys, ja uskomattoman epätodellinen olo ei ole jättänyt rauhaan, koko ajan kalvaa sellainen tunne että jotain olisi kumminkin unohtunut. Referenssikuvani kumminkin väittää kiivaasti vastaan: kaikki asun osaset on tehty ja pakattu.

Olisikin hienoa siis pistää tänne kuvia valmiista tuotoksesta, mutta sellaisia ei ole. Välittömästi kun asu valmistui, siskon poikaystävä tulikin iltavapailtaan hakemaan isokokoisimmat tavaramme, jotta voisi viedä autollaan ne mukaan Frostbiteen. Asun valmiiksi saamisen aiheuttamassa euforiassa unohtui että niin, niitä kuviakin voisi ottaa blogia varten ennen kuin pakkaa kaiken kasseihin. (Isoimmat tavarat saivat autokyydin siis sen takia että lähden huomenna abiristeilylle (ja sisko vastaavasti seuraavana päivänä), ja ei ollut aikomustakaan rahdata tuota tilanviejää mukaan risteilemään, varsinkin siinä pelossa että sille voisi tapahtua jotain.)

Mutta jotain kuvia puolivalmiista cossista on olemassa! Mitään kuvia joissa konkreettisesti tekisin jotain asulle ei kuitenkaan ole olemassa. Kuvailen aika harvoin elämääni, joten on aina vaikea muistaa ompelukoneen hyrrätessä ja saksien napsiessa että kuvaaminenkin olisi pop, WIP-kuvat kun ovat cosplayblogien suola, ellei jopa suurin osa reseptistä.

En tajua miten muut saavat cossinsa näyttämään dressformissa hyvältä, minulla kaikki lököttää ja käyttäytyy eri tavalla kuin päällä ollessa >:( Mutta voin vakuuttaa todistajanlausuntojen kera että takki näyttää paremmalta päälläni.

Housut! Housujen tekeminen on aivan ihanaa, ja jotenkin se sujuu jopa hameiden tekoa paremmin, se vain tulee luonnostaan. Oikeastaan nämä olivat ensimmäiset täysin tyköistuvat housuni, mutta kyllähän nuo istuvat. Niinkin hyvin ettei edes vyötä tarvitse, tosin sellainen Kokonoella kumminkin on. Oh well.

Lisäksi olen ottanut isän kameralla kuvia Kokonoen käsikorujen tekoprosessista, mutta koska isän kone ei suostu lukemaan kameran muistkorttia, eikä hädin tuskin edes USB-porttiin liitettyjä asioita vaikka mitä yrittäisi, kuvat ovat vielä kamerassa. Varmaan joskus oman koneeni kanssa haen ne kuvat ja pistän tänne. Korujen teko oli kumminkin siitä stressaavaa, että olen melko kyvytön mitä tulee minkään muovailumassan kanssa työskentelyyn, varsinkin sileäksi saamiseen. Ehkä tuo käyttämäni Sinooperista saatava ilmakuivuva massa oli vain jotenkin hankalaa, mutta koko ajan tuli kupruja jotka eivät halunneet tasoittua sitten millään. Veden lisääminen toki notkisti massaa, mutta sai sen halkeilemaan kuivuttuaan. Hiekkapaperi onneksi pelasti jonkin verran, pitää niitäkin ryhtyä hamstraamaan kaikissa karheuksissa.

Sitten pukuilun, muttei niinkään cosplayn puoleen. Jos en ole aiemmin sitä maininnut, tarkoituksena olisi valmistua tänä keväänä lukiosta, mikä tarkoittaa varsinkin tässä kevättalven puolella kaikkea jännää häppeningiä, näkyvimpänä tapahtumina penkkarit. Alun perun cossin ja penkkarijulisteen maalaamisen aiheuttaman kiiruksen takia tuumin että vedän vain kaiken liituraitaisen mitä löydän kaapeista ja leikin mafiosoa, rahaa ja aikaa kun ei oikein ollut. Suunnitelma kumminkin tuntui vähän laimealta tavalta lähteä koulusta, joten kun huomasin että punaista ja mustaa kangasta plus mustaa kanttinauhaa on riittämiin, ja teki mieli tehdä rusetteja, tuli idea tehdä Punahilkka jonain omana versiona.

Tuumasta toimeen, seuraavana päivänä ryntäsin käsityöluokkaan (lukioiden yhdistymisen harvoja etuja) tekemään asua. Ja tällä kertaa muistin ottaa kuvia.

...tosin sitä ryhtiä voisi suoristaa. Ja ottaa vähemmän lököttävämpi paita ensi kerralla niin ettei näytä maagisesti +10kg lihavammalta.

Oikeat hilkathan olisivat enemmän hupullista viittaa muistuttavia päähineitä, mutta materiaalia ei ollut ihan niin paljon, joten tyydyin tuollaisen hupullisen keepin tekemään. Oli muuten huomattavasti helpompi tehdä kuin ajattelin: kokeilun vuoksi tein puolikellohameen, jossa säde oli laskettu vyötärönympäryksen sijaan kaulan ympäryksen mukaan, ja sitten lisäsin olkamuotolaskokset jotta se istuisi olkapäillä nätimmin. Nyt kun tuota katselee, olisi ehkä voinut tehdä jopa täyskellon, olisi saattanut laskostua kivemmin. Vastoin kaikkia odotuksia tekniikka kumminkin toimi, joten siirryin lisäilemään kanttinauhoja, ja myöhemmin...

...pitsiä! Niin kuka innostui simppelin penkkariasun kanssa liiaksi, eivät nämä tule sinne kadulla näkymään... Pitsiä on jo lisätty tuossa ylemmässä kuvassa, mutta koska kuvan laatu on vain hiukan viisivuotiaan piirrosta parempi, ja ympärillä on muutenkin synkkää, ei niitä näy.

Durrrr

Rusetti! Rusetteja on kiva ja helppo väkerrellä, varsinkin jos niistä ei tarvitse tehdä kaksinkertaisia. Suorakulmioputkilon sisälle vain tukikangasta, sitten mittanauhalla kokeilemalla selvitetään, minkä kokoinen tuosta keskiosan "rutistuspalasesta" halutaan jotta rusetista tulisi sopiva, jätetään tarvittaessa hiukan varaa rusetin hännille, ja voila. Yli-iso rusetti aiheutti ihastusta, ja yksi kaveri pyysikin että tekisin samanlaisen. Success!

Materiaalina punaisissa ja mustissa osissa on tosiaan peruspolyesteria, joka on kangasmaailman rakkauteni. Näyttää hyvältä kuvissa mattapintaisuuden takia, laskeutuu nätisti eikä mene rytylle samaan tapaan kuin puuvilla. Joissakin halvemmissa polyestereissa olen huomannut että tukikangas ei tahdo tarttua kankaaseen, mutta ehkä tämä on vain oma moka, eikä suinkaan kankaan vika.

Loput vaatteet, peruukki ja piilarit löytyvät kotoa, meikkien kanssa sitten sählään huomenaamulla, tavoitteena pyöreät, isot ja ripsekkäät silmät. Katsotaan kuinka pahasti hypotermia iskee, yritän kumminkin pistää lämmintä päälle.

Tamperelaiset: tulkaa katsomaan penkkareita huomenna! Ilmaista karkkia jaolla, jos ei minun osaltani niin vähintäänkin niiden muiden abien :D

Siitä se ajatus sitten lähti

Moro!

Koska en kykene tekemään suoraan kuvaavia blogiotsikoita, niin selitetään tässä homman pihvi. Unohdin tuossa esittelypäivityksessä tietenkin tärkeimmän kertoa, eli miksi ihmeessä aloin harrastamaan cosplayta. Ilse  tästä huomautti, ja koska hänestä on mukava lueskella ihmisten syitä cossaamiseen, täältä pesee! Ja jotta tämä ei olisi vain tekstimuuri, cossaamista inspiroivia hahmoja, cossaajia ja cosseja kuvituksena.

Lähde kuvaan, linkki cossaajan kotisivulle

Cossaamista on tehnyt mieli kokeilla niin kauan kuin olen j-kulttuuriin ollut tavalla tai toisella vihkiytynyt, eli ala-asteen neljänneltä tai viidenneltä luokalta lähtien. Silloin cossaaminen jäi tietenkin vain ajatuksen tasolle, kun mitään tietoa ei ollut ompelemisesta ja perheellämme ei ollut edes ompelukonetta. Mitään suuria intohimoja päästä cossaamaan ei ollut vielä muutenkaan siinä vaiheessa, hahmot olivat vain kivoja ja cosplay käsitteenä kuulosti kauhean mielenkiintoiselta myös.

Soossia

Sitten vuosia myöhemmin uskaltauduin vihdoin coniin siskoni Rian ja kaverini Satun kanssa, eli Tracon III:een vuonna 2008. Silloin seiskaluokkalaisena con oli jotain aivan ihmeellistä, ja totta kai conin näkyvin osa, cossaajat, kiinnittivät huomion. FFFightin (se joka järjestettiin illemmalla, edelleen mielestäni paras kaikista) ja muuten vain hienojen pukujen näkeminen kasvatti intoa cossaamiseen. Ehkä itsekin saisin jotain samantyyppistä aikaiseksi? Kyllä ompelukoneen saa hallintaan varmaan kätevästi, tai voisi aloittaa jollain superhelpolla asulla ja katsoa kiinnostaako harrastaminen senkin jälkeen.

Lähde + muita kuvia samasta asusta

Tampere Kupliita en aikoinaan coniksi luokitellut, mutta Animecon 2008 tuli kätevästi sinä vuonna Tampereelle, muualle conittamaan lähteminen kun ei ollut edes vaihtoehto silloin. Cossiksi valikoitui Death Noten L rakkaudesta hahmoon, unohtamatta sitä että asu on syntisen helppo ja kaikki cossin osat löytyvät sellaisenaan kaupasta, ehkä peruukkia lukuunottamatta. Joka tapauksessa, Animecon tuntui olevan vielä hauskempi kuin Tracon juuri sen takia että pääsi cossaamaan ja olemaan tavallaan isompi osa conkokemusta. Ja ensimmäistä kertaa pääsi kokemaan Sen Tunteen cossaamisessa: sen, kun asu on valmis, peruukki päässä ja meikit naamassa, katsot peiliin ja sieltä ei tuijotakaan se sama vanha Suiggari, vaan se cossattava hahmo. Kehut ja kuvatuksi tuleminen lämmittivät myös sydäntä todella paljon, mutta jotenkin juuri tuo onnistumisen tunne oli se mikä sai minut koukuttumaan tähän harrastukseen.

Lähde

Lisäkoukutusta toi toki se, että ihmiset lähestyvät helpommin cossaajaa kuin vain randomia conikansalaista, varsinkin jos cossaajan hahmo ja sarja ovat tuttuja. Cosplayn ja conien kautta onkin tullut tutustuttua hyvin monenlaisiin ihmisiin, joista osasta on tullut myös läheisiä ystäviä ihan arkielämässäkin. Välillä en tiedä mitä tekisin ilman näitä ihmisiä, harrastan nimittäin usein cosplaymorkkista ("yhyy en osaa tehdä tätä tiettyä osaa ja en ole edes nätti miksi edes harrastan tätä yhyyyyyyy") ja yleistä laiskottelua, joten on aina tervetullutta päästä intoilemaan cosplayn ihanuudesta jonkun kanssa, ja cossi-intoa puhkuen päästä kotiin ja tehdä suunnitelmia, tai jopa se mieltä vaivannut osa valmiiksi.

Tästä postauksesta

Pelkistettynä oman cossaamisen syyt: rakkaus hahmoon yhdisteltynä pikkunäpertelyn ja peruukkien kanssa säheltämisen ihanuuteen, kunnianhimoa ja onnistumisen iloja unohtamatta. En ole vielä tehnyt mitään turhan vaikeaa pukua, mutta haasteet kiinnostavat aina, minkä takia cossi-ideakansioni onkin täynnä tasooni nähden paljon vaikeampia yksityiskohtahirviöitä ja kermakakkuja. Silti jotenkin onnistun sivuuttamaan ne ja päätymään niihin simppelimpiin asuihin, miten tämä tapahtuu, en tiedä itsekään. :D

Aluksi ajattelin että kuva olisi ollut täältä, mutta siellä oleva samantapainen kuva on hiukan eri asennosta... Herääkin kysymys mistä olen tuon kuvan sitten repinyt :D Cossaajat kumminkin Ilona ja Hoothoot.

Paljon juttua tuli aiheesta ja aiheen vierestä, mutta pointti toivottavasti välittyi. Tätä merkintää oli kauhean terapeuttista kirjoittaa: on mukavaa muistuttaa itselleen aina välillä mistä kaikki alkoi, ja miksi cosplay herätti innostuksen harrastaa, ja mikä tärkeintä, miksi sitä harrastan vieläkin. Cossi-into ainakin kasvoi tätä kirjoittaessa, joten voisin siirtyä Kokonoen housujen kanttinauhojen kimppuun. Ja ehkä vihdoin pistää jotain alustavaa suunnitelmaa tämän vuoden cosseista, katsotaan.

Olisi myös mielenkiintoista tietää mitä tältä blogilta toivottaisiin: näin blogaamisen alkumetreillä kun mitään tyyliä ei ole vielä ehtinyt tulla postausten suhteen, olisi kiva kuulla mistä täällä haluttaisiin lukea. Eli jos ideoita tulee, ilmoitelkaa vapaasti!

PS: Lähteet lisätty Elffin pyynnöstä, ei nyt ihan mallikkaasti lisätty mutta johtavat kumminkin sinne minne kuuluukin. Saa ulvahtaa jos unohdin jotain tärkeää. :D

To the beginning

Moro!

Hei ja tervetuloa tänne Fate/COSPLAY-blogiin, joka käsittelee allekirjoittaneen cosplayta (ja miksei muidenkin)! Nimeni on Suiggari(-Tou), tutumpien kesken Milla, mutta Suiggari-nimellä kuljen eniten netissä ja coneissakin huomioni tuntuu saavan parhaiten sillä nimellä. Coneissa olen käynyt vuodesta 2008, ja samana vuonna tulikin aloitettua cosplay, ensimmäisenä asuna silloinen joka conin cosplaysuosikki, L Death Notesta. Cossien itse tekemisen aloitinkin sitten sitä seuraavana vuonna, 2009 Animeconissa, erittäin... mielenkiintoisin tuloksin (hiha väärinpäin asussa, langanpätkiä ja huonoja ratkaisuja kaikkialla). En valitettavasti (":D") ole kotikoneella eli kuvia tästä rikoksesta cosplayta vastaan ei ole näyttää, kaikeksi onneksi.

Vuonna 2010 tulikin sitten tajuaminen: cosplayta voi harrastaa ihan vakavastikin, niin että edes yrittää niiden asujen kanssa! Tuloksena olikin vain yksi asu, Marisa Kirisame Touhousta, mutta sitä on tullut jatkuvasti paranneltua. Rujo ilmestyshän asu tosin oli sen vuoden Traconissa kiiltävine Suomi-peruukkeineen, eikä Vapriikin cosplaypäivillä asu saanut juuri muuta päivitystä kuin valtavien langanpätkävyyhtien leikkaus. Enkä vieläkään ymmärrä miksi en voinut leikata niitä jo aikaisemmin, hommassa kun menee vain viisi sekuntia.

Durrrrrrrr. Kajal oli paras, ja kamalan näköiset hihat. Ei sentään ollut itsetehty paita.

Kuten lappusesta näkee, tuli osallistuttua kaverin kanssa kisaan, ja pääsimme sijoille, jes! Vaikken luojan kiitos muista mitä lavalla höpöttelin, niin muistan että jotain hävettävää se kumminkin oli, ja punastelen tätä kirjoittaessa. Joka tapauksessa, sijoille pääsy kasvatti kummasti cosplaymotivaatiota, ja ensi vuodelle tuli keksittyä entistä enemmän asuja (kokonaiset kolme, WOHOOOO!). Vuonna 2011 tärkeimpänä merkkipaaluina olivat oikein kunnollinen photoshootti Marisan parannetulla versiolla (=parempi peruukki ja tyllialushame) vappuna olleessa cosplaymiitissä, ja Tracon VI:ssä cosplaykisaan osallistuminen Uminekon Satanina. 

Kuvan ottanut grzmx. Sen ainoan kerran kun olisin cossissa saanut näyttää hilpeältä riemuidiootilta, niin enköhän pistänyt hymyn pyllyyn >:c

Ensimmäistä kertaa piilarit cossissa, ja tällä kertaa kisassa laadukkaampi peruukki. Myös meikkaamista tuli opeteltua, vaikkei se ainakaan vielä näy kehuttavammin. Tosin asun tarkkuudessa olisi parantamisen varaa...

Traconista vielä sen verran että kokeilin ensimmäistä kertaa vänkäröintiä yleisvänkärin toimessa, ja tämä olikin ihan järjettömän kivaa! Vaikka yleishengailu ja ohjelmien katselu ilman paineita on ihan kivaa sekin, taustalla hääriminen ja auttaminen ovat vain jotain niin ihanaa.

2012 olikin sitten cosplayvänkäröinnin vuosi: vänkäröin Frostbitessa, Desuconissa, Animeconissa ja CosplayGaalassa. Vaikken siltä näytä niin olen luonteeltani ajoittain kanaemomainen, joten kisaajista huolen pitäminen oli mukavaa, ja varsinkin Desuconissa EuroCosplay-kisaajia autellessa minua jännitti varmaan yhtä paljon, ellei enemmänkin kuin kisaajia! Suosittelen siis hakemaan cosplaymammaksi/-vänkäriksi jos taustalla hääriminen ja muiden auttaminen on juttusi, ja cosplay intohimosi, kuinkas muuten. Erittäin opettavainen kokemus myös asujen tekemisen kannalta, kunhan vain uskaltaa kysyä mistä kisaaja on tehnyt puvun osansa X. Twitterissä mainostettu ihanuuden vuosi ei todellakaan toteutunut omalta osalta, ei edes cosplayn osalta, mutta onneksi tuli tavattua uusia ihania ihmisiä, ja kaikesta huolimatta opittua paljon.

Harmillista että parhaimmat kuvat on tullut asusta johon en ole tuota taskuhuivia ja peruukin muokkausta lukuunottamatta tehnyt mitään itse :/ No, tänä vuonna sitten paremmin cosplayrintamalla.

Ihanat Tripla-H:t <3 Olisi voinut hengata enemmänkin yhdessä, mutta photoshoot ja kisan järjesteleminen oli ihanaa.

Kuvataidelukio on kiva paikka, kun sieltä löytyy myös studio :D Kuva (c) Elina Syvänen

Siinä vähän pitkästi kirjoitettu omasta cosplayhistoriasta, hups. Kaikista cosseista en ole pistänyt kuvia, koska joko en ole niihin tyytyväinen tai rakkauteni kameraan ei ole saanut vastakaikua (=sitä derppaamisen ja kaksoisleukojen määrää kuvissa...) Piakkoin yritän tehdä WIP-päivitystä tällä hetkellä työn alla olevasta professori Kokonoesta, ja ehkä jotain tämän vuoden suunnitelmia voisi myös valottaa. Pitemmittä puheitta, kiitos ja näkemiin!