Frostbite 2013 lauantai - Kissankorvia ja meidopisteiden menetystä

Moro!

Frostbitestä on jo vähän yli viikko, mutta lukuloma ja kaverin Tampereella olo ovat kummasti saaneet blogin unohtumaan. Nyt kun con ja mainittavat asiat puvuista ovat vielä tuoreessa muistissa (+blogimotivoijani Ilse jaksoi tökkiä), on päivityksen aika!

Perjantai lupaili jo loistavaa conia: näki vanhoja tuttuja pitkästä aikaa, yleismeininki oli kiva ja siihen sivuun vielä herkkujen napostelua, täydellistä. Tosin kaverin peruukin kanssa auttamisessa menikin sitten oma aikansa, minkä takia lauantaiaamun joutui aloittelemaan muutaman tunnin unilla. Cosplayn kannalta tämä tarkoittaa vain vaikeutta laittaa piilarit silmään kun silmät ärsyyntyy tavallista herkemmin, mutta tällä kertaa en kierinyt tuskasta lattialla, kai silmät alkaa vihdoin tottumaan noihin outoihin muovinpalasiin. Lauantainahan asuna oli siis BlazBluen professori Kokonoe, tuo ikuiseen murkkuikään jämähtänyt ihana tiedenainen kissankorvilla ja- hännillä varustettuna. Ja tietenkin silmälaseilla.

Tässä kuvassa näkyi jopa kengät, jei! Kuva © Esa Kotiranta

Tapahtumapaikalle päästyäni tulikin ongelmia badgen kanssa, mokomaa kun ei löytynyt työvoimapöydältä lainkaan, tosin tarinan mukaan se sitten löytyi sieltä myöhemmin, jostain kasan alta. Ei onneksi kauaa tarvinnut olla ilman badgea, ratkaisuna minulle tehtiin uusi, kiitos Jaksulle ja Rashkulille avusta! Hurjien badgeseikkailujen(?) jälkeen yritin keskittyä kulkusen kiinnittämiseen, ihmisten kanssa sosialisointiin ja peruukin taltuttamiseen cosplaypukkarissa, tuo clip-on-ponnari oli niin kauhean raskas että peruukki meinasi aika tasaiseen tahtiin lähteä karkumatkalle. Onneksi on pinnejä, ja myöhemmin ihana Maarit, joka auttoi korjailemaan hajoilevaa asua ja peruukkia, kiitoksia tästä!

Ja tietenkään se piilareiden keltaisuus ei näy kunnolla kuvissa, yhyy. Peruukin kunnolla harjaaminenkin olis ollut kiva. © Esa Kotiranta 

Kun asu oli vihdoin paremmin päällä, klopsuttelin olemattomilla korkokengillä kävelyn taidoilla kavereita tapaamaan, ja siitä aika äkkiä avajaisiin. Itse tykkäsin niistä oikein kovasti, alun näytelmä oli hauska vaikka jostain syystä sankaria jouduttiin odottamaan vähän pidempään jostain tuntemattomasta syystä. Harmi että Wakamoto ei ollut vielä lauantaiaamuna paikan päällä, oletin aika vahvasti että siellä tuota mestarin ääntä olisi päässyt kuulemaan ensimmäisen kerran. Olisi varmaan herättänyt paremmin kuin kahvi.

Kokonoen ilme kun Hazama. Hazamana Afurekon Cilla. © Esa Kotiranta

Myyntipöytäsalikierrosta, paria itseäkin yllättänyttä hankintaa ja muutaman muun kaverin tapaamista myöhemmin olikin aika photoshootille. Koska vastaavat voivat tarvittaessa rikkoa vaikka fysiikan lakeja Sibeliustalon sisällä, pääsimmekin Ilse-Tsubakin johdolla taidekujalla olleelle sillalle (jonka olemassaoloa en ollut jotenkin edes tiedostanut aikaisemmin), jonne olisi muuten ollut pääsy kielletty. Valaistus oli kellonajan ja sijainnin takia oikein muikea, tuli oikein skarppeja kuvia. Kiitoksia siis Esalle ja Ilselle kuvista! Ja kiitoksia kaikille ryhmäläisille, jos lisää BlazBlue-ryhmiä ollaan järjestämässä niin enköhän yritä änkeä itseni mukaan.

Ryhmä kerran...

...ja toisen! Arakunen henkilöllisyydestä ei varmuutta, Litchina Anu, Hazamana Cilla, Tsubakina Ilse, Valkenhaynina Juha ja Makotona Milja. Kuvat © Esa Kotiranta

Ensimmäistä kertaa tein mihinkään korvia ja häntiä, ja ei jäänyt traumoja, niistä saa melko helposti hyvännäköiset. Ainoa ongelma hännissä olikin se että niiden piti pysyä tuolla tavalla ylhäällä, ja kun hännät joutuu täyttämään että ne näyttävät... No, hänniltä, niistä tulee rautalangan ja muun vastaavan takia aika painavat. Toinen häntä oli täytetty keveällä pakkausmateriaalilla, eli se olisi hyvällä kiinnityksellä pysynyt itsekseenkin ylhäällä, mutta toiseen häntään tätä vaahtomuovia ei sitten riittänyt, eli piti tyytyä tylliin ja pellavaan= hännät eivät pysyneet itsekseen ylhäällä. Onneksi joku viisas sielu on muinoin keksinyt siiman, joten kiinnitin häntiin ja takkiin siimaa, ja näin nuo häntäliinit pysyivät somasti ylhäällä, ja keikkuivat sopivaisesti. :3

Vyöstä huolimatta housut tykkäsivät ahkerasti tippua, ja usein huomasin vähän turhan myöhään että housut ovat kohta haarojen kohdalla. Siveää. Silti nuo housut näyttivät oikein kivoilta päällä, istuivat ja olivat mukavat kankaan venymisen takia. Takkiin olen varmaan kaikkein eniten tyytyväinen, mitä nyt pelkäsin koko ajan lynkkaavani ihmisiä hihoillani, ne kun heiluivat huolestuttavasti elehtiessäni aina tapani mukaan kuin italiaano. Ja juuri samojen hihojen takia en voinut laittaa päällystakkia päälle

© Esa Kotiranta

Sitten melko äkkiä ryhmäilyn jälkeen piti hakea kaksonen Sibbetalon pihalta, ja vaihtaa meidomekkoihin. Kuvia emme tietenkään muistaneet ottaa, mutta vapaaehtoisia valokuvaajia onneksi löytyisi tamperelaisten meidojen joukosta, joten eiköhän niitäkin pian saada! Lauantai-meidoilut olivatkin sitten enimmäkseen enemmän tai vähemmän tuttujen ja kavereiden palvelemista, mikä poisti alkujännitystä mukavasti ja teki kokemuksesta rennon. Välillä ehkä vähän liiankin, kaveri jostain huomautuksesta totesikin että menetin juuri hänen silmissään meidopisteitä. ;__; Mutta kaiken kaikkiaan, lauantai oli ihana päivä, ja tulihan itse Norio Wakamotokin käymään siinä illemmalla muiden, kenties mukana tulleiden vieraiden kanssa. Palveltavaksi asti Wakamoto ei kumminkaan tullut, mutta jotenkin tuo vaikutusvaltainen aura jätti silti syvän vaikutuksen.

Luennot jäivät koko tapahtumalta aika vähille, mutta meidovuorosta vapauduttuamme siirryimme Rian kanssa katsomaan Jan Sarresin ja Juha-Matti Kuusiston Upotte!-luentoa. Upotte!sta en mitään tiedä, mutta se ei luennolla haitannut: oli hauskaa, ja luennon huippukohtien (=kaikki ne introt, ISÄM_MAA ja muut laadukkaat asiat) muistelu hymyilyttää vieläkin. Toivottavasti Punis ja Sota-esa pitävät myöhemminkin ohjelmaa desuissa, itse aloin jopa sarjan katsomista harkitsemaan, mikä on saavutus itsessään.

Jälkimmäinen luento taas oli Rikkinäisten animein korjauspaja, ja siitä jäi vähän hajanainen fiilinki. Tuntui että varsinkin Guilty Crownia puitiin paljon, vaikka se olikin varmaan paneelin sarjoista rikkinäisin, ja ehkä No.6:sta täysin tietämättömänä se osio ei oikein tarjonnut mitään. Oikeastaan ainoa kunnon syy paneelin katsomiselle oli se että ohjelmakuvauksessa mainittiin Fate/Zero rikkinäisten animein joukossa, mikä ei oman kokemuksen perusteella todellakaan pitänyt paikkaansa, joten piti katsoa miten paneelin pitäjät tämän valintansa perustelevat. Mieltäni ei ainakaan saatu muutettua, toki kyseisessä animessa on omat epäkohtansa ja ei se Urobutcherointi kaikkiin iske, mutta silti. Loppupäätelmästä olin kyllä yhtä mieltä, kauniin näköinen ja hyvä paketti animemuodossa.

Aika lailla näihin tunnelmiin päättyi sitten lauantai. Sunnuntairaporttia joudutte kenties odottelemaan vähän pidempään, Fate/Zero-photoshootin kuvia en ole vielä nähnyt, ja ehkä saan kaivettua jostain internetin syövereistä meidokuviakin! Ehkä. Kenties. Toivon näin. Kovasti.

Joka tapauksessa, seuraavaan päivitykseen!

Tavallaan WIP-postaus

Moro!

Frostiin on tätä kirjoittaessa enää vähän yli 2 päivää, ja nyt varmaan kuuluisi asiaan kertoa miten cossit on aivan kesken, itku kurkussa ja tekisi vain mieli hypätä järveen?

Ei ainakaan tällä kertaa!

Kannatti aloittaa Kokonoeta jo joululomalla/sen jälkeen, ja kaavoittaminen jo syksyllä, asu valmistui eilen, eli tiistaina. Kolme päivää ennen conia. Taitaa olla oma henkilökohtainen ennätys, ja uskomattoman epätodellinen olo ei ole jättänyt rauhaan, koko ajan kalvaa sellainen tunne että jotain olisi kumminkin unohtunut. Referenssikuvani kumminkin väittää kiivaasti vastaan: kaikki asun osaset on tehty ja pakattu.

Olisikin hienoa siis pistää tänne kuvia valmiista tuotoksesta, mutta sellaisia ei ole. Välittömästi kun asu valmistui, siskon poikaystävä tulikin iltavapailtaan hakemaan isokokoisimmat tavaramme, jotta voisi viedä autollaan ne mukaan Frostbiteen. Asun valmiiksi saamisen aiheuttamassa euforiassa unohtui että niin, niitä kuviakin voisi ottaa blogia varten ennen kuin pakkaa kaiken kasseihin. (Isoimmat tavarat saivat autokyydin siis sen takia että lähden huomenna abiristeilylle (ja sisko vastaavasti seuraavana päivänä), ja ei ollut aikomustakaan rahdata tuota tilanviejää mukaan risteilemään, varsinkin siinä pelossa että sille voisi tapahtua jotain.)

Mutta jotain kuvia puolivalmiista cossista on olemassa! Mitään kuvia joissa konkreettisesti tekisin jotain asulle ei kuitenkaan ole olemassa. Kuvailen aika harvoin elämääni, joten on aina vaikea muistaa ompelukoneen hyrrätessä ja saksien napsiessa että kuvaaminenkin olisi pop, WIP-kuvat kun ovat cosplayblogien suola, ellei jopa suurin osa reseptistä.

En tajua miten muut saavat cossinsa näyttämään dressformissa hyvältä, minulla kaikki lököttää ja käyttäytyy eri tavalla kuin päällä ollessa >:( Mutta voin vakuuttaa todistajanlausuntojen kera että takki näyttää paremmalta päälläni.

Housut! Housujen tekeminen on aivan ihanaa, ja jotenkin se sujuu jopa hameiden tekoa paremmin, se vain tulee luonnostaan. Oikeastaan nämä olivat ensimmäiset täysin tyköistuvat housuni, mutta kyllähän nuo istuvat. Niinkin hyvin ettei edes vyötä tarvitse, tosin sellainen Kokonoella kumminkin on. Oh well.

Lisäksi olen ottanut isän kameralla kuvia Kokonoen käsikorujen tekoprosessista, mutta koska isän kone ei suostu lukemaan kameran muistkorttia, eikä hädin tuskin edes USB-porttiin liitettyjä asioita vaikka mitä yrittäisi, kuvat ovat vielä kamerassa. Varmaan joskus oman koneeni kanssa haen ne kuvat ja pistän tänne. Korujen teko oli kumminkin siitä stressaavaa, että olen melko kyvytön mitä tulee minkään muovailumassan kanssa työskentelyyn, varsinkin sileäksi saamiseen. Ehkä tuo käyttämäni Sinooperista saatava ilmakuivuva massa oli vain jotenkin hankalaa, mutta koko ajan tuli kupruja jotka eivät halunneet tasoittua sitten millään. Veden lisääminen toki notkisti massaa, mutta sai sen halkeilemaan kuivuttuaan. Hiekkapaperi onneksi pelasti jonkin verran, pitää niitäkin ryhtyä hamstraamaan kaikissa karheuksissa.

Sitten pukuilun, muttei niinkään cosplayn puoleen. Jos en ole aiemmin sitä maininnut, tarkoituksena olisi valmistua tänä keväänä lukiosta, mikä tarkoittaa varsinkin tässä kevättalven puolella kaikkea jännää häppeningiä, näkyvimpänä tapahtumina penkkarit. Alun perun cossin ja penkkarijulisteen maalaamisen aiheuttaman kiiruksen takia tuumin että vedän vain kaiken liituraitaisen mitä löydän kaapeista ja leikin mafiosoa, rahaa ja aikaa kun ei oikein ollut. Suunnitelma kumminkin tuntui vähän laimealta tavalta lähteä koulusta, joten kun huomasin että punaista ja mustaa kangasta plus mustaa kanttinauhaa on riittämiin, ja teki mieli tehdä rusetteja, tuli idea tehdä Punahilkka jonain omana versiona.

Tuumasta toimeen, seuraavana päivänä ryntäsin käsityöluokkaan (lukioiden yhdistymisen harvoja etuja) tekemään asua. Ja tällä kertaa muistin ottaa kuvia.

...tosin sitä ryhtiä voisi suoristaa. Ja ottaa vähemmän lököttävämpi paita ensi kerralla niin ettei näytä maagisesti +10kg lihavammalta.

Oikeat hilkathan olisivat enemmän hupullista viittaa muistuttavia päähineitä, mutta materiaalia ei ollut ihan niin paljon, joten tyydyin tuollaisen hupullisen keepin tekemään. Oli muuten huomattavasti helpompi tehdä kuin ajattelin: kokeilun vuoksi tein puolikellohameen, jossa säde oli laskettu vyötärönympäryksen sijaan kaulan ympäryksen mukaan, ja sitten lisäsin olkamuotolaskokset jotta se istuisi olkapäillä nätimmin. Nyt kun tuota katselee, olisi ehkä voinut tehdä jopa täyskellon, olisi saattanut laskostua kivemmin. Vastoin kaikkia odotuksia tekniikka kumminkin toimi, joten siirryin lisäilemään kanttinauhoja, ja myöhemmin...

...pitsiä! Niin kuka innostui simppelin penkkariasun kanssa liiaksi, eivät nämä tule sinne kadulla näkymään... Pitsiä on jo lisätty tuossa ylemmässä kuvassa, mutta koska kuvan laatu on vain hiukan viisivuotiaan piirrosta parempi, ja ympärillä on muutenkin synkkää, ei niitä näy.

Durrrr

Rusetti! Rusetteja on kiva ja helppo väkerrellä, varsinkin jos niistä ei tarvitse tehdä kaksinkertaisia. Suorakulmioputkilon sisälle vain tukikangasta, sitten mittanauhalla kokeilemalla selvitetään, minkä kokoinen tuosta keskiosan "rutistuspalasesta" halutaan jotta rusetista tulisi sopiva, jätetään tarvittaessa hiukan varaa rusetin hännille, ja voila. Yli-iso rusetti aiheutti ihastusta, ja yksi kaveri pyysikin että tekisin samanlaisen. Success!

Materiaalina punaisissa ja mustissa osissa on tosiaan peruspolyesteria, joka on kangasmaailman rakkauteni. Näyttää hyvältä kuvissa mattapintaisuuden takia, laskeutuu nätisti eikä mene rytylle samaan tapaan kuin puuvilla. Joissakin halvemmissa polyestereissa olen huomannut että tukikangas ei tahdo tarttua kankaaseen, mutta ehkä tämä on vain oma moka, eikä suinkaan kankaan vika.

Loput vaatteet, peruukki ja piilarit löytyvät kotoa, meikkien kanssa sitten sählään huomenaamulla, tavoitteena pyöreät, isot ja ripsekkäät silmät. Katsotaan kuinka pahasti hypotermia iskee, yritän kumminkin pistää lämmintä päälle.

Tamperelaiset: tulkaa katsomaan penkkareita huomenna! Ilmaista karkkia jaolla, jos ei minun osaltani niin vähintäänkin niiden muiden abien :D

Cossisuunnitelmia ja -ideoita vuodelle 2013

Moro!

Yaci tuossa viime merkinnässä kyselikin cosplaysuunnitelmia, ja tämä merkintähän piti tehdä jo pidemmän aikaa, mutta Kokonoen teko, koulu ja yleinen laiskuus sitten saivat kummasti unohtamaan blogin olemassaolon. Hups.

Joka tapauksessa, kuten otsikko kertoo, kaikki suunnitelmat mitä tässä listailen eivät ole mitenkään kiveen kirjoitettuja: ryhmiä lukuunottamatta suurin osa näistä on alustavia ideoita, ja oman tuuliviiriyteni tuntien jopa "varmemmat" suunnitelmat saattavat muuttua. Ja varoitan jo etukäteen piiiitkästä postauksesta. :D

Desucon Frostbite 2013

Professori Kokonoe, BlazBlue, lauantai

Maiya Hisau, Fate/Zero, sunnuntai

Ja tämän lisäksi Café Ichigossa meidoilua kaksoseni kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina, tulkaa ihmeessä käymään, kahden meidon palvelukset yhden hinnalla!

Kokonoesta on valmiina suurin osa, enää pitää vain tehdä tuo housuissa oleva hihna, peruukki, kengät sekä korvat ja hännät. En ole aiemmin tehnyt korvia ja häntiä, mutta luulisi ettei tuo kauhean vaikeaa ole. Leikin siis hullua tiedenaista BlazBlue-ryhmässä lauantaina.

Maiya sen sijaan debytoi jo viime vuoden Traconissa, joten pieniä selän kavennuksia lukuunottamatta asu tuskin kaivannee muutoksia. Huh. Tämäkin tulee ryhmään, jossa koossa on ainakin muu Team Saber (=Kiritsugu, Irisviel, Saber ja Maiya), ja Gilgamesh.

Tampere Kuplii 2013

Ringo Oginome, Mawaru Penguindrum

Ilsen animeiltamissa Mawaru Penguindrum-ryhmä tuli puheeksi, ja totesin puolivitsinä että jos Ilse olisi Himarina ja kaksossiskoni Ria Momokana, niin voisin ryhtyä Ringoksi, asun värit ovat ihanat ja seilorikaulukset <3 Ja kuinkas sitten kävikään, syntyi Pingurumpu-ryhmä, ja mikäli kukaan ei ole perumassa, aika suuri siitä olisi tulossa. Arvostan! Kupliissa tulen lisäksi olemaan tuomarinpöydän takana, jännittää tämäkin vähän, vaikkakin hyvällä tavalla.

Desucon 2013

Saya Takagi, Highschool of the Dead, perjantai

Taisin nakittaa itseni tällaiseen ryhmään Hanskun ja Amandan kanssa, koska Sayaa on tehnyt mieli cossata pidempään. Tsundere-hahmoihin ei yleensä ole minulla mitään viehätystä, mutta lasit ja pampulat...! Ja oikeasti fiksu hahmo! Lisäksi HotD-manga on mielestäni oikeasti hyvä, vaikka rinnat ja pantsut ovatkin... esillä. Hauskaa asussa on myös se että sitä saa repiä ja liata verellä niin paljon kuin sopivaksi näen, wohoo!

Sitten vähän epäröintiä. Isompien suunnitelmien kohdalla jänistän lähes aina, koska pelkään mokaavani jollain tapaa, tai vaihtoehtoisesti perun jo aikaisin koko idean koska taidot eivät mielestäni riitä, mutta...

Saber, Fate/Extra, Desuconin EuroCosplay-karsinnat

...tuota olin ajatellut. EuroCosplay-karsinnat ovat kuumotelleet jo pidemmän aikaa, mutta ikää ka valmiuksia ei ole juuri ollut aikaisemmin. Edelleenkin olen epävarma tästä suunnitelmasta, varsinkin kun keväällä on kirjoitusten lisäksi myös jatkokoulutuspaikkojen pääsykokeita ja muuta aikaa vievää, mutta haluaisin silti kovasti päästä kokeilemaan siipiäni näinkin isoon kisaan. Hahmon valitseminen oli vaikeaa, mutta loppujen lopuksi totesin, että tälle keisarinnalle on huomattavasti helpompaa keksiä esitys kuin monelle muulle hahmolle, ja asu näyttää vaikuttavalta. Ja toivottavasti myös suuri rakkaus hahmoon kääntyy eduksi motivaatiossa ja tiedoissa hahmosta.

Sunnuntaille suunnitelmat ovat avoinna, voi olla että otan vain jonkun vanhemman asun hermojen säästämiseksi, tai sitten teen jonkun helpon asun, katsotaan.

Sitten, koska puhutaan varmemmista suunnitelmista, hypätäänkin yhtäkkiä syksyyn!

Tracon 8

Siesta 556, Umineko no naku koro ni

Lupailin kahdelle Siestalle tämän tekeväni, ja mikä ettei, peruukki tuohon löytyy vain muokkausta vailla, ja Siestojen asut ovat aina ihastuttaneet ja kutkuttaneet cosplayhermoja. Joten nyt kun sain hyvän tekosyyn päästä tekemään söpön puputytön, niin minähän tartun siihen! Siesta 00 vielä nähtävästi puuttuisi ryhmästä, vapaaehtoisuuden saa siis ehdottomasti ilmaista. :3

Sitten niihin epävarmempiin suunnitelmiin/suunnitelmiin, joille ei ole conia vielä erikseen suunniteltu. Ja osa on myös vain mahdollisuuksia ja ideoita, joita heittelen ilmaan, ja tänne jotta ne olisivat jossain ylhäällä.

Gaap, Umineko no naku koro ni

Rakkauteni Uminekoon on lähes pohjaton, ja Gaapin hämmentävällä halkiolla varastetulla mekko on aina ihastuttanut, tukasta ja tietenkin hahmon veikeästä luonteesta puhumattakaan. Tätä ajattelin Bakaconiin, mutta koska majoitus on vielä iso kysymysmerkki enkä tiedä kerkeänkö tuota tekemään Desun jälkeen, asu on epävarmojen listalla. Mutta kun kiharat... ;___;

Saber Alter, Fate/Stay Night tai Fate/Hollow Ataraxia, tämä asu tosin vain neidin nukkeversiolla.

Yksi sana. HNNNNNNNNGH. Wanhojen tanssien mekossa ollut vannehame saisi käyttöä, ja jokainen tekosyy cossata waifua on hyvä syy. Lisäksi tykkään kangasmaalaamisesta, ja sitä tässä jonkin verran saisi tehdä.

Saber Alter, Fate/Unlimited Codes

Hahmojen "korruptoituneet", tai synkät versiot ovat aina kiehtoneet, ja Saber Alterin armor-versiokin iskee. ja lujaa. Tällä projektilla olisi hyvä opetella tekemään isompia armoreita, nyt taitoni ovat täysin olemattomat vaikka monimutkaiset armordesignit varastavat sydämeni turhan usein.

Yuri Nakamura, Angel Beats!

Puhetta oli Angel Beats!-ryhmästä, vielä tosin ei ole tietoa mihin tämä olisi tulossa. Arvelin ensin että totta kai yksi päähenkilöistä olisi jo viety, mutta yllättäen Yuri olikin vapaana! Kerrassaan ihana tyttö, ja anime oli juonenkuljetuksen ongelmista huolimatta ihan mukavaa katsottavaa. Voisi harkita VN:nkin lukemista.

Sayaka Miki, Puella Magi Madoka Magica

Kuvassa olevan asun tein viime vuonna... Mutta aivan hävettävän huonosti. Yksityiskohtia puuttui, rintapanssari oli vain kangasskräpä ja asu pysyi vain hakaneulojen avulla ylhäällä. Kengät olivat myös aivan väärän malliset, ja huolimattomuus paistoi selkeästi. Lähinnä tämän cossin takia lupasin itselleni aloittaa asujen tekemisen HUOMATTAVASTI aikaisemmin tänä vuonna, jottei conissa joutuisi olemaan asussa jota häpeää pitää yllään. Hahmolle kuitenkin haluaisin tehdä enemmän oikeutta, joten voipi olla että teen tämän uusiksi.

Tai sitten voisin tehdä tämä koulupukuversion, niin lutuinen.~

Claves, Eternal Sonata

Ihanasta pelistä ihana tyttö, tämäkin suunnitelma taas Ilsen kanssa käytyjen moninaisten "tästä olisi ihana olla cossiryhmä jossain conissa"-keskustelujen tulos. Jotain ideointia oli että Eternal Sonata-ryhmä tulisi Tracon 8:aan, not sure if my body is ready. Ensin voisin esim. pelata sen pelin loppuun.

-------

Ja minä kun ajattelin ettei olisi muka ideoita, tuntuu melkein siltä että tuosta jopa unohtui jotain :D Joitain viime vuoden/tulevan vuoden cosseja saatan myös kierrättää, jolloin varmaan puoletkaan tässä listassa olevista asuista ei toteudu, noita varmempia tapauksia lukuunottamatta. Ojdå.

Kokonoesta olen yrittänyt blogin takia jotain WIP-kuvia ottaa, niistä voisi tehdä oman päivityksen jahka pääsen oman läppärini ja kameran ääreen taas. Ensi viikolla on kumminkin kielien kuunteluita ja penkkareita yms., ja tietenkin epätoivoista cossin viimeistelyä, joten voi olla että päädyn vain lahnailemaan netissä päivityksen tekemisen sijaan.

Son moro kumminkin, onnea ja menestystä kaikille Frostin pukujen kanssa!

Siitä se ajatus sitten lähti

Moro!

Koska en kykene tekemään suoraan kuvaavia blogiotsikoita, niin selitetään tässä homman pihvi. Unohdin tuossa esittelypäivityksessä tietenkin tärkeimmän kertoa, eli miksi ihmeessä aloin harrastamaan cosplayta. Ilse  tästä huomautti, ja koska hänestä on mukava lueskella ihmisten syitä cossaamiseen, täältä pesee! Ja jotta tämä ei olisi vain tekstimuuri, cossaamista inspiroivia hahmoja, cossaajia ja cosseja kuvituksena.

Lähde kuvaan, linkki cossaajan kotisivulle

Cossaamista on tehnyt mieli kokeilla niin kauan kuin olen j-kulttuuriin ollut tavalla tai toisella vihkiytynyt, eli ala-asteen neljänneltä tai viidenneltä luokalta lähtien. Silloin cossaaminen jäi tietenkin vain ajatuksen tasolle, kun mitään tietoa ei ollut ompelemisesta ja perheellämme ei ollut edes ompelukonetta. Mitään suuria intohimoja päästä cossaamaan ei ollut vielä muutenkaan siinä vaiheessa, hahmot olivat vain kivoja ja cosplay käsitteenä kuulosti kauhean mielenkiintoiselta myös.

Soossia

Sitten vuosia myöhemmin uskaltauduin vihdoin coniin siskoni Rian ja kaverini Satun kanssa, eli Tracon III:een vuonna 2008. Silloin seiskaluokkalaisena con oli jotain aivan ihmeellistä, ja totta kai conin näkyvin osa, cossaajat, kiinnittivät huomion. FFFightin (se joka järjestettiin illemmalla, edelleen mielestäni paras kaikista) ja muuten vain hienojen pukujen näkeminen kasvatti intoa cossaamiseen. Ehkä itsekin saisin jotain samantyyppistä aikaiseksi? Kyllä ompelukoneen saa hallintaan varmaan kätevästi, tai voisi aloittaa jollain superhelpolla asulla ja katsoa kiinnostaako harrastaminen senkin jälkeen.

Lähde + muita kuvia samasta asusta

Tampere Kupliita en aikoinaan coniksi luokitellut, mutta Animecon 2008 tuli kätevästi sinä vuonna Tampereelle, muualle conittamaan lähteminen kun ei ollut edes vaihtoehto silloin. Cossiksi valikoitui Death Noten L rakkaudesta hahmoon, unohtamatta sitä että asu on syntisen helppo ja kaikki cossin osat löytyvät sellaisenaan kaupasta, ehkä peruukkia lukuunottamatta. Joka tapauksessa, Animecon tuntui olevan vielä hauskempi kuin Tracon juuri sen takia että pääsi cossaamaan ja olemaan tavallaan isompi osa conkokemusta. Ja ensimmäistä kertaa pääsi kokemaan Sen Tunteen cossaamisessa: sen, kun asu on valmis, peruukki päässä ja meikit naamassa, katsot peiliin ja sieltä ei tuijotakaan se sama vanha Suiggari, vaan se cossattava hahmo. Kehut ja kuvatuksi tuleminen lämmittivät myös sydäntä todella paljon, mutta jotenkin juuri tuo onnistumisen tunne oli se mikä sai minut koukuttumaan tähän harrastukseen.

Lähde

Lisäkoukutusta toi toki se, että ihmiset lähestyvät helpommin cossaajaa kuin vain randomia conikansalaista, varsinkin jos cossaajan hahmo ja sarja ovat tuttuja. Cosplayn ja conien kautta onkin tullut tutustuttua hyvin monenlaisiin ihmisiin, joista osasta on tullut myös läheisiä ystäviä ihan arkielämässäkin. Välillä en tiedä mitä tekisin ilman näitä ihmisiä, harrastan nimittäin usein cosplaymorkkista ("yhyy en osaa tehdä tätä tiettyä osaa ja en ole edes nätti miksi edes harrastan tätä yhyyyyyyy") ja yleistä laiskottelua, joten on aina tervetullutta päästä intoilemaan cosplayn ihanuudesta jonkun kanssa, ja cossi-intoa puhkuen päästä kotiin ja tehdä suunnitelmia, tai jopa se mieltä vaivannut osa valmiiksi.

Tästä postauksesta

Pelkistettynä oman cossaamisen syyt: rakkaus hahmoon yhdisteltynä pikkunäpertelyn ja peruukkien kanssa säheltämisen ihanuuteen, kunnianhimoa ja onnistumisen iloja unohtamatta. En ole vielä tehnyt mitään turhan vaikeaa pukua, mutta haasteet kiinnostavat aina, minkä takia cossi-ideakansioni onkin täynnä tasooni nähden paljon vaikeampia yksityiskohtahirviöitä ja kermakakkuja. Silti jotenkin onnistun sivuuttamaan ne ja päätymään niihin simppelimpiin asuihin, miten tämä tapahtuu, en tiedä itsekään. :D

Aluksi ajattelin että kuva olisi ollut täältä, mutta siellä oleva samantapainen kuva on hiukan eri asennosta... Herääkin kysymys mistä olen tuon kuvan sitten repinyt :D Cossaajat kumminkin Ilona ja Hoothoot.

Paljon juttua tuli aiheesta ja aiheen vierestä, mutta pointti toivottavasti välittyi. Tätä merkintää oli kauhean terapeuttista kirjoittaa: on mukavaa muistuttaa itselleen aina välillä mistä kaikki alkoi, ja miksi cosplay herätti innostuksen harrastaa, ja mikä tärkeintä, miksi sitä harrastan vieläkin. Cossi-into ainakin kasvoi tätä kirjoittaessa, joten voisin siirtyä Kokonoen housujen kanttinauhojen kimppuun. Ja ehkä vihdoin pistää jotain alustavaa suunnitelmaa tämän vuoden cosseista, katsotaan.

Olisi myös mielenkiintoista tietää mitä tältä blogilta toivottaisiin: näin blogaamisen alkumetreillä kun mitään tyyliä ei ole vielä ehtinyt tulla postausten suhteen, olisi kiva kuulla mistä täällä haluttaisiin lukea. Eli jos ideoita tulee, ilmoitelkaa vapaasti!

PS: Lähteet lisätty Elffin pyynnöstä, ei nyt ihan mallikkaasti lisätty mutta johtavat kumminkin sinne minne kuuluukin. Saa ulvahtaa jos unohdin jotain tärkeää. :D

To the beginning

Moro!

Hei ja tervetuloa tänne Fate/COSPLAY-blogiin, joka käsittelee allekirjoittaneen cosplayta (ja miksei muidenkin)! Nimeni on Suiggari(-Tou), tutumpien kesken Milla, mutta Suiggari-nimellä kuljen eniten netissä ja coneissakin huomioni tuntuu saavan parhaiten sillä nimellä. Coneissa olen käynyt vuodesta 2008, ja samana vuonna tulikin aloitettua cosplay, ensimmäisenä asuna silloinen joka conin cosplaysuosikki, L Death Notesta. Cossien itse tekemisen aloitinkin sitten sitä seuraavana vuonna, 2009 Animeconissa, erittäin... mielenkiintoisin tuloksin (hiha väärinpäin asussa, langanpätkiä ja huonoja ratkaisuja kaikkialla). En valitettavasti (":D") ole kotikoneella eli kuvia tästä rikoksesta cosplayta vastaan ei ole näyttää, kaikeksi onneksi.

Vuonna 2010 tulikin sitten tajuaminen: cosplayta voi harrastaa ihan vakavastikin, niin että edes yrittää niiden asujen kanssa! Tuloksena olikin vain yksi asu, Marisa Kirisame Touhousta, mutta sitä on tullut jatkuvasti paranneltua. Rujo ilmestyshän asu tosin oli sen vuoden Traconissa kiiltävine Suomi-peruukkeineen, eikä Vapriikin cosplaypäivillä asu saanut juuri muuta päivitystä kuin valtavien langanpätkävyyhtien leikkaus. Enkä vieläkään ymmärrä miksi en voinut leikata niitä jo aikaisemmin, hommassa kun menee vain viisi sekuntia.

Durrrrrrrr. Kajal oli paras, ja kamalan näköiset hihat. Ei sentään ollut itsetehty paita.

Kuten lappusesta näkee, tuli osallistuttua kaverin kanssa kisaan, ja pääsimme sijoille, jes! Vaikken luojan kiitos muista mitä lavalla höpöttelin, niin muistan että jotain hävettävää se kumminkin oli, ja punastelen tätä kirjoittaessa. Joka tapauksessa, sijoille pääsy kasvatti kummasti cosplaymotivaatiota, ja ensi vuodelle tuli keksittyä entistä enemmän asuja (kokonaiset kolme, WOHOOOO!). Vuonna 2011 tärkeimpänä merkkipaaluina olivat oikein kunnollinen photoshootti Marisan parannetulla versiolla (=parempi peruukki ja tyllialushame) vappuna olleessa cosplaymiitissä, ja Tracon VI:ssä cosplaykisaan osallistuminen Uminekon Satanina. 

Kuvan ottanut grzmx. Sen ainoan kerran kun olisin cossissa saanut näyttää hilpeältä riemuidiootilta, niin enköhän pistänyt hymyn pyllyyn >:c

Ensimmäistä kertaa piilarit cossissa, ja tällä kertaa kisassa laadukkaampi peruukki. Myös meikkaamista tuli opeteltua, vaikkei se ainakaan vielä näy kehuttavammin. Tosin asun tarkkuudessa olisi parantamisen varaa...

Traconista vielä sen verran että kokeilin ensimmäistä kertaa vänkäröintiä yleisvänkärin toimessa, ja tämä olikin ihan järjettömän kivaa! Vaikka yleishengailu ja ohjelmien katselu ilman paineita on ihan kivaa sekin, taustalla hääriminen ja auttaminen ovat vain jotain niin ihanaa.

2012 olikin sitten cosplayvänkäröinnin vuosi: vänkäröin Frostbitessa, Desuconissa, Animeconissa ja CosplayGaalassa. Vaikken siltä näytä niin olen luonteeltani ajoittain kanaemomainen, joten kisaajista huolen pitäminen oli mukavaa, ja varsinkin Desuconissa EuroCosplay-kisaajia autellessa minua jännitti varmaan yhtä paljon, ellei enemmänkin kuin kisaajia! Suosittelen siis hakemaan cosplaymammaksi/-vänkäriksi jos taustalla hääriminen ja muiden auttaminen on juttusi, ja cosplay intohimosi, kuinkas muuten. Erittäin opettavainen kokemus myös asujen tekemisen kannalta, kunhan vain uskaltaa kysyä mistä kisaaja on tehnyt puvun osansa X. Twitterissä mainostettu ihanuuden vuosi ei todellakaan toteutunut omalta osalta, ei edes cosplayn osalta, mutta onneksi tuli tavattua uusia ihania ihmisiä, ja kaikesta huolimatta opittua paljon.

Harmillista että parhaimmat kuvat on tullut asusta johon en ole tuota taskuhuivia ja peruukin muokkausta lukuunottamatta tehnyt mitään itse :/ No, tänä vuonna sitten paremmin cosplayrintamalla.

Ihanat Tripla-H:t <3 Olisi voinut hengata enemmänkin yhdessä, mutta photoshoot ja kisan järjesteleminen oli ihanaa.

Kuvataidelukio on kiva paikka, kun sieltä löytyy myös studio :D Kuva (c) Elina Syvänen

Siinä vähän pitkästi kirjoitettu omasta cosplayhistoriasta, hups. Kaikista cosseista en ole pistänyt kuvia, koska joko en ole niihin tyytyväinen tai rakkauteni kameraan ei ole saanut vastakaikua (=sitä derppaamisen ja kaksoisleukojen määrää kuvissa...) Piakkoin yritän tehdä WIP-päivitystä tällä hetkellä työn alla olevasta professori Kokonoesta, ja ehkä jotain tämän vuoden suunnitelmia voisi myös valottaa. Pitemmittä puheitta, kiitos ja näkemiin!