Unelmapuvusta viimein totta - sananen Saberistä

Moikka,  pitkästä aikaa! 

Ennen ekaa blogailua tulevaisuuden suunnitelmista MissAlic3n kanssa, ajattelin blogata intohimoprojektistani Saberista. Frostbitesta emme tule varmaan yhdessä blogailemaan koska Alic3n Frosti jäi muuton vuoksi vajaaksi, mutta lyhyesti voisi sanoa että kivaa oli, ECG oli huikea ja inspiroiva ja ohjelmat joissa tuli käytyä (Animea cossaaville, OVA-animet KV-ohjelmat ja Type-MOON-keskustelupiiri) miellyttivät. Tuntuu ehkä nykyään että järjestäjänä ei anna oikein puolueettominta kantaa tapahtumasta joten hetkittäinen tapahtumaraportti voisikin olla höpsö.

Vastaavuudesta ei saa oikein hehkeitä kuvia, mutta kujabannerin asettelu on kivan symbolinen! Auttajana Nani, kuvaajana madu

Twitterin cossimeemu

Moimoi!

Blogista on tullut vähän (":D") pidettyä taukoa. Välissä on tapahtunut kaikkea mitä noin pitkässä ajassa voikin: valmistuin vaatetusalan artesaaniksi, kisasin pari kertaa Hanskun kanssa (Traconin esityskisassa ja Cosplayn SM-kilpailuissa), kävin ekaa kertaa ulkomailla conissa (Närcon 2014), hain mukaan Valitsen sinut!-musikaalin puvustustiimiin ja liityin tanssiryhmä Moi'siin. Ja niin, perustettiin siskoni Rian kanssa blogin nimeä kantava cosplaysivu! Jos tätä vielä joku lukee joka ei ole käynyt tykkäämässä, tässä ~linkki~ .

Vaikka tapahtumakuvaukset ja uuden puvun aloitukset voivat olla ihan hyvä tapa herättää blogi kuolleista, halusin näyttää hiukan cosplaysuunnitelmiani- ja haaveitani Twitterissä kiertäneen meemin muodossa! Jokaisesta tykkäyksestä paljastettiin siis yksi hahmo joka löytyy cossihaavekansion uumenista. Tykkäyksiä tuli 33 kappaletta ja meinaan ainakin lauseen-pari kirjoittaa joka hahmosta, eli valmistautukaa tekstiseinään!

ですコンです!

Tähän voitte lisätä haluamanne matelun blogin ei-niin-ahkerasta päivittelystä.

Edelliset viikot ovat menneet desunjälkeisessä koomassa ja hämmennyksessä töiden alkamisesta joten päivittely unohtui kokonaan. Joku Desucon 2014 oli kumminkin tuossa vähän päälle kuukausi sitten. Kivempaa olisi ollut myös etukäteen jos joku hunsvotti joka pitää tätä blogia oppisi aikatauluttamaan tekemisiään paremmin...

Desuperjantai alkoi armollisen aikaisin, mutta tällä kertaa en ollut aamusta asti kasaamassa rahallisista ja kyydillisistä syistä. Onneksi matkaseura oli antoisaa ja ihanat ihmiset löytyivät tapahtumapaikalta helposti, eli desutunnelmat olivat katossa jo alusta lähtien. Hämmentävän äkkiä pitikin sitten avata ovet kaikille kävijöille(!!!).

Ennen sitä ehdin kuitenkin Ilonan kauhuksi valtaamaan yhden pukkarin (älkää oikeasti tehkö tätä tapahtuman alettua tai tulen henk. koht. heittämään sinut ulos >:I) ja kiskaisemaan Super Dangan Ronpa 2:n Peko Pekoyaman päälle juuri parahultaisesti ennen avajaisia. Meinasin tirauttaa itkut kun puku oli saatu päälle: siitä on aivan liian pitkä aika kun olen cossannut mitään waifu-tier-hahmoa. Lähden liian helposti kaikkiin vähänkin kiinnostaviin ryhmiin mukaan vain jotten tuntisi itseäni ulkopuoliseksi, ja silloin ei aina ole mahdollisuutta valita sitä lempparihahmoa/lempparihahmo on lempihahmo vain sarjansa sisällä muttei noin muuten aiheuta suuria sydämentykytyksiä. Jos tuosta edes sai mitään selvää. :D

Ipadilla on muuten hauskaa ottaa selfieitä... kun vain osaisi katsoa siihen kameraan ;__;

Vaikka muuten ohjelmissakäyntini rajoittui lähinnä cossikisoihin, perjantaina kävin katsomassa Suikan RPG Maker- kauhupelit -- Unipäiväkirjoista taidegallerioihin-luentoa. Suuret kolme tiesinkin jo etukäteen, mutta muuten nimet olivat (Misaota ja Corpse Partyn PSP-remakeja lukuunottamatta) tuntemattomampia. Pidin varsinkin pelien selkeästä ja johdonmukaisesta jaottelusta, ei lainkaan hassummin ensikertalaiselta! Yksinkertaista pelien esittelyä, mutta mukana oli myös pohdintaa genren tulevaisuudesta ja miten se eroaa indie-peleistä yleensä. Jos en vain jänistä, voisin kokeilla ainakin muutamaa luennolla esiteltyä peliä tarkemmin!

Ryhmäliini :3 Kuzuryuu - Paula, Peko - Minä, Komaeda - Tintti, Hinata - muumie, Nanami - Riko, Tsumiki -  Luminescence, kuvaajana Joni, muokkauksen tehnyt Luminescence.

Luennon jälkeen kokosimme Super Dangan Ronpa 2-ryhmäämme, ja sitten lähdimme shoottailemaan. Oli aivan hurjan ihana ryhmä, ja mahtavaa että saimme jopa Kuzuryuun mukaan! Vähän ryhmä tietenkin oli pienentynyt alkuperäisestä kokoonpanostaan, mutta niin niillä taitaa olla aina tapana. Olin kuitenkin tyytyväinen että saimme tietyt sarjansisäiset tiimit muodostettua. Mikä tärkeintä, shootatessa oli hauskaa, kruunasi perjantaini!

Iiii olit ihan paras Kuzuryuu <3 Kiitos Roubinille shinain lainaamisesta! Kuvaajana edelleen Joni, muokkaukset by minä (mikä varmaan näkyykin....)

Sitten tulikin ObD:n luennon, Nitro+ – dystopiaa, scifiä ja kärsimystä (K-18), vuoro. Oma Nitroplus-tietouteni rajoittuu lähinnä Saya no Utaan ja nimien tietämiseen, joten halusin tietää studiosta lisää. Yllätyksekseni luennolla kuitenkin lähinnä esiteltiin pelejä, kun odotin studioesittelyä enkä niinkään teoksiin paneutumista. Ohjelmakuvaus ei kuitenkaan huijannut: " Tule luennolle kuuntelemaan, mitä kaikkea tämäkin pelifirma on tehnyt 14 vuoden aikana.", mikä voidaan tulkita itse pelien kuvaukseksi. :D Pari kertaa Allulta hukkui punainen lanka ja tuli häiritsevän pitkiä "öööh, tota, niin"-putkia, ja pari teosten sisäistä termiä olisi voinut kääntää meille maallikoille sopivaksi. Muuten aika hyvä, ja nyt tieto tuli oman käden kautta ja into puhua aiheesta näkyi!

Desuperjantaifiilikset w/ vähintäänkin yhtä edustava kaksoisotukseni Ria.

Vähän meinasin jo luennolla pilkkiä koska loistavasti keikahtanut unirytmini, joten tästä suunnattiinkin torkkumaan hotlalle. Omenahotellin sängyt ovat petollisen pehmeitä univelkaiselle, torkahtelin kesken lauseiden kun poikaystävä ja Ria yrittivät kysellä huomisen suunnitelmia, ja aamulla torkkunappi kävi turhankin ahkeraan.

Itseäni etsimässä. High Priest- kuvat © Jennina Pitkälä

Lauantai meni muun viikonlopun tapaan hämmentävän nopsaan. Puku pikapikaa päälle, aivan liian kuuma kävely conipaikalle ja sitten shoottailemaan ihanan Jönssen kanssa. Voisin vaikka ryöstää Jenninan aina kuvaajakseni, rakastan tarkkaa ohjeistusta parhaimpien kuvien takaamiseksi, ja on rentoa kuvailla kaverin kanssa, varsinkin niin herttaisen kuin Jennina :3 Mitä tulee lempihahmoputkeen, High Priest(ess)iä ei oikein lempihahmoksi voi sanoa kun kyseessä on vain hahmoluokka, mutta kivaahan High Priestillä on ollut pelata aikoinaan, ja Ragnarok Online on aivan törkeän ihana peli musiikkeineen ja grafiikkoineen, ja helposti opittavine tappelusysteemeineen. Kuvien metsä löytyi kätevästi kävelymatkalla tapahtumaan!

Ohjelmista kävin lauantaina EuroCosplay ja Hall Cosplay-kisoissa, Anime herää henkiin ja Myöhäisillan animetunnistusvisassa. EC-HC-kombo tarjosi tänä vuonna totuttua vähemmän kun muut tapahtumat olivat syöneet Eurocosplayn osallistujia. Osittain tämänkin takia ei ollut samanlaista pukuloistoa kuin aiemmin, ja top kolmosen ulkopuolella puvut olivat aikaisempien vuosien kisoihin verrattuna aika yksinkertaisia. Oikein paljon onnea top kolmoselle, etenkin Rimpulle voitosta! Ja erityisesti plussaa juontajalle, yleisö saatiin jo alussa mukaan ja hihkuin joka kerran kun hattu vaihtui. Myös väliesitys oli mukava hengähdystauko ennen voittajien julkistamista. Lauluvalinnat oli mietitty yleisöä innostaviksi ja tutuiksi, ja esiintyminen tuntui tytöille vaivattomalta.

© Jennina Pitkälä

© Jennina Pitkälä

Muista ohjelmista Anime herää henkiin jäi vähän pettymykseksi kunniavieraan puheliaisuuden takia. Kyoodalle oli annettu lupa kertoa pari sanaa jokaisen kisaajan töistä... ja pari sanaa oli storyboard-burgerille aika monta! Ohjaaja ei siis päässyt siis ohjelman pihviin, kertomaan storyboardien luomisesta ja näyttämään miten se toimii käytännössä. Kunniavierastiimi on kuitenkin ottanut palautteen sydämeensä, joten ei tästä sen enempää. Myöhäisillan animentunnistusvisa: 6.0 You Can (Not) Identify oli viihdyttävä, Coldi ja 6reen toimivat hyvin yhteen ja edellisvuoden jo erinomaisesta visasta oltiin noustu vielä ylöspäin. Erityisesti plussaa selkeistä teemoista ja dioista! Kysymykset olivat sopivan vaikeita, itse en omalla tietoudellani vielä kehtaisi osallistua mutta ainakin yleisöstä on kivaa päteä vieruskaverille. Missatut iltabileet jäivät harmittamaan, mutta muikeasti se ilta kulkee animevisassakin. Odottelen innolla Frostia, oli niin helppoa käydä iltabileiden hulinan lomassa vilkaisemassa animevisan tarjontaa.

Siellä oli kukkiakin :3 © Jennina Pitkälä

Sunnuntai meni yhdessä rysäyksessä. Olin conihengaaja ja kävin katsomassa vain esityskisan ja päättäjäiset, niitä ennen kuitenkin shoottailin vähän Cosplay Tour Europen Petran kanssa Pekoa (yhyy Tessa ja Petra tulkaa jo takaisin maailmalta, on jo ikävä ;__; ). Esityskisa oli eilisen Eurocosplayn tavoin kärsinyt esityskadosta, mutta laatu korvasi määrän, ja kaikki esitykset olivat kivoja katsella ja selkeästi harjoiteltuja. Vermillion Cityn kaivosmiehet vetivät potin ansaitusti kotiin, toivon että poikien lavan ja tekniikan käytöstä ottavat oppia muutkin jatkossa! Pidin myös Operaatio Fredrikin esityksestä, hahmodynamiikat tulivat esille kauniisti ja tanssi toimi yhtä hyvin kuin ryhmällä aina.

Esityskisan juontoon sen sijaan en ollut kovin tyytyväinen. Alkujuonto tapahtui harmillisesti lavan vasemmalla reunalla, jolloin parvella olleet katsojat eivät nähneet mitä tapahtui. Juontojen kantava idea oli kuitenkin ovela ja juontajan hahmolle sopiva, mutta esiintyjien vähyyden takia juonnot venyivät turhan pitkiksi ja ajoittain hyvinkin väkinäisiksi. Kisaajilla ei ollut aina pahemmin sanottavaa jolloin juonto venyi Pantyn itseääntoistavaksi monologiksi ja kyselyksi eikö niitä villeimpiä temppuja sieltä bileistä sitten muistetakaan enää. Ehkä ensi kerralla kantava juoni pois juonnon taustalta, ja enemmän kysymyksiä itse kisaajiin ja heidän esityksiinsä liittyen? Esimerkiksi Rock Lee esitystä olisi voinut avata enemmänkin. Juonto ei kuitenkaan ollut se pahin osuus: kisan jälkeen lavalla tapahtui tekniikan, cosplaymammojen- ja vastaavan sekä valovastaavan improlaulu. Vaikka Marsun täydellinen heittäytyminen ihastuttikin ja hämmentynyt työvoima teki kaikkensa lavalla, päällimmäisenä tunteena oli lähinnä myötähäpeässä kieriskely. Jälkeenpäin tuli vielä Conilaulun yhteislaulu, ja lavalle sai rymytä miten tykkäsi. Ehkä olen huumorintajuton pässi, mutta en haluaisi nähdä tällaista Desuconin lavalla enää toiste. Lauantain juonnon kaltainen, asiassa pysyvä ja kompakti juonto sopii tapahtuman profiiliin huomattavasti paremmin, vaikka se sitten tarkoittaisikin superlyhyttä kisaa.

(P.s. Bardiel, jos luet tätä, älä ota purkautumistani pahalla: tarkoitan tämän palautteena, ja toivottavasti tekstistä löytyy myös jotain rakentavaa mikä auttaa kehittämään juontojasi timanttisiksi jatkossa!)

Nootti itselle: Pekoon ensi kerralla tummempi peruukki, se näytti kuvissa vaalealta ja minä puolestani ultraruskettuneelta. © Petra Lindström

Aivan liian pian coni olikin ohi. Joka vuosi Desucon tuntuu menevän vain nopeammin ja nopeammin, alan kohta oikeasti lobata sen viikon mittaisen Desucampin puolesta... Olen kuitenkin täynnä intoa mitä Frostiin tulee, koska Gen Urobuchi kunniavieraana. Luonnollisesti tätä intoa herran teoksia kohtaan pitää osoittaa cossaamalla, joten Frostin suunnitelmat ovat kohtuullisen valmiita jo nyt!

Saber - Fate/Zero

Sayaka Miki - Puella Magi Madoka Magica Rebellion

Saber, jes, vihdoin! Urobuchin kunniaksi voin vihdoin tehdä ihanimman ritareiden kuninkaan. Tiedetään, Urobuchilla ei ole ollut osaa eikä arpaa hahmon luonnissa, mutta kun suunnitelmissa oli jonkinlaista Fate/Zero-ryhmää sunnuntaille niin hahmovalikoima pitää täydentää parhaalla! Sayaka taas on oikeasti Urobuchin luoma hahmo, ja ehdoton suosikkini ihanasta PMMM:stä. Kaksoissiskoja minulla tulee varmaan olemaan ainakin kymmeniä, mutta ryhmä tulee tästäkin, ja haluan tehdä Sayakalle tällä kertaa oikeutta.

Ennen Frostia on tosin välissä Animecon, Närcon ja Tracon. Animeconiin uudistelen Kokonoen, Närconin ja Traconin suunnitelmat tulkoon myöhemmin!

Yukicon 2014 - The game is on!

Moro!

Päätän talvihorrokseni blogin osalta höpöttelemällä teille parin viikonlopun takaisesta Yukiconista! Eikä hetkeäkään liian myöhässä, kohta olisi joku Desucon Frostbite... (jonne lippuja myydään vielä huomiseen saakka, kliketi kliketi ja vinks vinks )

Yukicon oli omalta osaltani hiukan erilainen, kun normaalien conitoimieni (*insert toimiala*-vänkäri, vastaavuus, desupöytäily yms.) sijaan hengasinkin tapahtuman maskottina, Yuki-kunina! Jossain tulevassa merkinnässä käsittelen pukua enemmän, tämä merkintä tulee toimimaan tapahtumaraporttina.

"Kyllä boxin ohjaimen kantama täältä lavalta pelisaliin riittää! Kai..." Kuva © Jennina Pitkälä

Lauantai alkoi majoitusseurueemme päästyä tapahtumapaikalle vauhdikkaasti: puvun vaihdon jälkeen piti suunnata avajaispalaveriin, tavata siinä yhteydessä kunniavieraat ja harjoitella vähän lavalla. Avajaiset menivät sutjakkaasti, ja toivon mukaan jännitys ei näkynyt pahasti: en oikein edes muista milloin olisin viimeksi ollut esiintymässä missään. Kuulemma muuten meni hyvin, mutta taisin ottaa ohjeen liikkeiden liioittelusta liian vakavissani ja minusta ei saanut yhtäkään ei-tärähtänyttä kuvaa avajaisten aikana :D

Itse tapahtumassa liikuskelu olikin sitten hämmentävää. En cossaa mitenkään tunnetuista sarjoista, enkä varsinkaan niitä näyttävimpiä pukuja, eli olen tottunut siihen että kuvia ei tulla kovin paljoa kyselemään. Olikin hassua kun kuvia tultiin kyselemään heti kun bäkkäriltä pääsin, ja ympäri conia kuvia pyydettiin jatkuvasti. Kiitoksia kaikille kuvia kysyneille, asua kehuneille ja halaajille, teitte minut aivan hurjan iloiseksi! En osannut odottaa tällaista, joten anteeksi jos saatoin olla vähän pöllämystyneen oloinen.

Conin ainoa lootti, mutta sitäkin toivotumpi!

Lauantai tuntui etenevän muiden conilauntaiden tavoin: ihania ihmisiä ja uusia tuttavuuksia tuli tavattua, ehdin syömään normaalisti Subissa, kiertelemään myyntipöytiä ja kävin katsomassa cossikisan. Kisaajia oli aloittelijoiden ja kokeneiden sarjoissa melko vähän, mutta laatu korvasi määrän: puvut olivat kunnianhimoisia ja ainakin katsomosta asti näyttivät hyvin tehdyiltä. Ja ehdin jopa käydä katsomassa yhden (!) puheohjelman tapahtuman aikana, nimittäin Ecchi ja naiset-luennon. Se oli hiukan erilainen kuin odotin, mutta viihdytti iltaa ja puhujien kemiat toimivat hyvin.

Why can't I hold all these alpacas #yukicon #yukikun #yukipaca pic.twitter.com/fF2IyTKKm0
— Tomi Sjöblom (@DHawku) January 19, 2014

Lauantain ainoa iso miinus oli iltabileet- tai oikeastaan lähinnä paikan vaikeus. Kun ei-pääkaupunkiseutulaiselle puhuu Kampista, mieleen tulee automaattisesti tuo bussiasemalla varustettu kauppakeskus Helsingin ytimessä. Pienen navigaattoritarkistelun jälkeen huomasimmekin kyseessä olevan kaupunginosa-Kamppi, joka tuntui pakkasen takia olevan aivan valtavan kävelymatkan päässä. Löysimme kumminkin paikalle sopivasti kuuntelemaan Movestachen viiksekkään funkkaavia soundeja.

*****

Sunnuntai meni äärimmäisen nopeasti: tulimme tapahtumapaikalle hieman myöhemmin, ja päivä meni lähinnä Jönssen ja Ilsen kanssa kuvaillessa, ja nettipukukisaa katsellessa. Jönsse oli aivan ihana kuvaaja, ja Ilse ja hän yhdessä osasivat neuvoa kivoja poseerauksia kun itse olin tapani mukaan hiukan hukassa. Hymykin on kuvissa herkemmässä kun ympärillä on tuttuja, ja shootin tähänastiset tulokset ovat ihania~

Ilsebomb! Kaukaisuudessa oli nähtävästi jotain mielenkiintoista. © Jennina Pitkälä

Nettipukukisa toteutettiin ymmärtääkseni hyvin nopealla aikataululla (lauantai-iltana cosplayvastaavan ja infovastaavan ideasta sunnuntain keskipäivän kisaksi), mutta tätä ei onneksi näkynyt konseptin helppouden tähden. Esityskisan perumisen syystä työttömien tuomarien arvosteluvinkit olivat sinänsä kiva idea, mutta ainakaan cossaajalle ne eivät erityisemmin tarjonneet mitään. Lisäksi juontajien alkuspiikin "älkää jutelko kavereille kisan aikana"-kehotus ihmetytti: ymmärrän kyllä sellaisen asiattoman, liian kovaan ääneen kommentoinnin ja Traconin esityskisassa kuullun huutellun ja buuailun kieltämisen, mutta normijuttelu sopivan hiljaa tuskin haittanee?

Näitä nootteja lukuunottamatta nettipukukisaa oli kiva katsella: monia pukuja oli tullut ihailtua jo tapahtumapaikalla pyöriessä, ja olikin mukava huomata että nämä puvut olivat päässeet kisaa katsovien ihailtaviksi. Ja ai vitsi miten rohkeita pikkuisia lavalla pyörähtikään, olitte ihania <3

HNNNNNNNGH kaksi sunnuntain ihanusta lavalla <3 © Teppo Suominen

Ja äkkiä tulikin päättäjäispalaverin aika, sitten kun kaikki oli kunnossa koittivat päättäjäiset (joissa en edes osannut jännittää lavalla oloa enää, hups), ja sitten ihan vahingossa koko tapahtuma olikin ohi. Olin ollut tapahtuman alusta asti mukana seuraamassa kehitystä, ja oli uskomatonta ajatella että näin nopeasti tämä sitten saatiin aikaan, ja näin nopeasti viikonloppu meni. Se on yksiä conijärjestämisen mahtavimpia fiiliksiä, vaikka haikeutta on hankala välttää kun on antanut oman osansa tapahtumaan (vaikka se pieni olikin).

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen: nopea kehitys ei näkynyt coniviikonloppuna, vaan kaikki tuntui harkitulta ja toimivalta ainakin kävijän näkökulmasta. Työvoiman välistä viestintää voisi hiukan kehitellä, ja esimerkiksi iltabileitä hiukan hienosäätää. Ohjelma- ja cosplaykisan peruutuksille ei voinut valitettavasti mitään, varsinkin kun ensimmäiseksi mainituissa kyseessä olivat lähinnä sairastumiset. Kulttuurikeskuksesta oli vaikea muodostaa mielipidettä: kävijämäärälleen se oli täydellinen ja oli valoisa ja avara, mutta ohjelmalle sitä ei ollut oikein tehty, eikä toisaalta edes täysin pelkkään hengailuun. 

Mitä Yukiconin tulevaisuuteen tulee, järjestäjäporukalla tuntuu tsemppihenkeä, ideoita ja hyvää mieltä riittävän, sekä brändi että imago selkeästi muodostettu, joten näen että kehityssuunta on tästä vain ylöspäin! 

Dem sick moves with Reggyzz. © Teppo Suominen

Aika se vaan lentää - Traconista asiaa ja tulevia suunnitelmia

Moro ja tutturuu!

Traconista on nyt tyylikkäästi yli kuukausi aikaa, Fanfestistä pari-kolme viikkoa, ja edellisestä päivityksestä... En halua edes sanoa, syntisen pitkä aika kumminkin. Aika korjailla tätä virhettä, varsinkin kun muutama ystävällinen henkilö jaksoi asiasta muistuttaa...

@Suiggari pic.twitter.com/zKASdp9E57
— Sara (@ushiromiya_) October 7, 2013

 ... joten nyt kun on sopivasti tylsä sunnuntai vailla muutakaan järkevää tekemistä, voisi olla aika päivittelyille! It's a go!

Ensin Traconista pari sanaa. Koska en osaa selkeästikään sanoa "ei" coneissa työskentelylle, ja vapaapäivät coneissa ovat täysin tuntematon käsite, olin lauantaina Desupöytäilemässä, ja sunnuntaina cosplaymammailemassa esityskisalaisia. Ohjelmaa tuli katsottua erittäin kehnosti: vain puhallinorkesterin konsertti, cosplaykisat lauantaina ja sunnuntaina, sekä pieni pätkä Insinöörejä ja innovaatioita – Scifi-animen ihmeelliset härvelit-luennosta. Sen 20 min perusteella pystyin kumminkin sanomaan että luento oli erinomaisesti ja mielenkiintoisesti pidetty, ja tällainen kaikkea fysiikkaan ja tekniikkaan liittyvää karttavakin untuvikko sai siitä jotain irti.

Kuvaajana toimi Teppo Suominen.

Pukuna oli siis Melty Blood-tappelupelien päähenkilö Sion Eltnam Atlasia, tuo laskelmoiva ja vampirismiin parannuskeinoa etsivä alkemisti. Tykkäsin hahmosta jo ennen mangan lukemista (tutustuin mieluummin tarinaan mangana selkeyden vuoksi), mutta ihastuin hahmon järkevyyteen ja toisaalta ajoittaiseen maanisuuteen kun asiat eivät menneetkään laskelmien mukaan. Pukuna Sion oli perushelppo, aloitin sen muistaakseni jo heinäkuun lopulla (tai ainakin hommasin kankaat silloin?), mutta viimeistelyt mm. sukissa jäivät turhan viime tippaan.

"Laskelmieni mukaan." Ranneke oli hankalasti rannekorun alla niin en saanut sitä shopattua pois, fuufuu!

Nyt kun on pari kuukautta ollut vaatetuspuolen opiskelijana niin keksii jo miljoona asiaa mitkä voisi tehdä paremmin. Esim. selkäsauma meinasi ratketa conin aikana jännien mitoitusteni ja huolittelemattomuuden takia, ja hihatkin istuvat jotenkin omituisesti. Sukkia tehdessäni ajattelin jotenkin, että totta kai kuumaliimattu satiininauha menisi nätisti leikattuihin sukkahousuihin. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, seuraaviin sukkiin ehdottomasti maalatut raidat/nauhat ommeltuna sukkiin. Muuten puvussa oli oikein kiva olla, muutama ihminen jopa tunnisti, ja kuviakin tultiin pyytämään mistä vähän yllätyin. Kai tuollainen sotilaallinen koulutyttömäinen look (?????) sitten miellytti ihmisiä, mene ja tiedä.

Kuvanmuokkailut on aika kokeellisia vielä :D Palautetta ja ohjeita saa antaa!

Lauantai meni siis tosiaan desupöydällä hengaillessa, aamuisen pöytävuoron loputtuakin päädyin vain katsomaan scifi-luentoa vähäksi aikaa ja sitten pyörimään Tampere-talon käytäville tuttuja etsimässä. Päivä meni ihmeellisessä, aikaa nopeuttavassa sumussa, ja yhtäkkiä koittikin puhallinorkesterin konsertti. Jonottaminen ei osoittautunut ongelmaksi, kun vilauttelin privileegipassiani (lue: menin työvoimalle varatuille paikoille, jotka pysyivät sopivasti tyhjinä kaikkien saliohjelmien aikana). Ennakko-odotukseni eivät olleet kovin korkealla: Tampereella on upea Sinfoniaorkesteri, joka on soittanut useita suosikkielokuvasävellyksiäni pakahduttavan onnistuneesti, joten hiukan nimetön puhallinorkesteri tuntui hassulta valinnalta conin erikoisuudeksi. Konsertin alkaessa kaikki epäilykseni kuitenkin kaikkosivat. Puhallinsoittimetkin takasivat erittäin monipuolisen äänivalikoiman, ja muutaman biisin kohdalla olleet kännykän/DS:n esille kaivamiset hauskuuttivat. Chocobo-encoresta superisot plussat! Konsertista jäi tosi hyvä mieli, toivottavasti jotain samantapaista olisi ensi vuonnakin.

En jaksa Fanfestista kirjoittaa, mutta #sakimahjongtaikatyttölesboseksi-kuvat tuli saada mukaan!
 Ako Atarashi: Lilian
Yuu Matsumi: Ria, ihanin kaksoissisko
Shizuno Takakamo: allekirjoittanut
Kuvaajana Tessa :3

Sitten jonkin ajan haahuilun jälkeen alkoikin lauantain tiukka cosplayohjelma: WCS-karsinnat, pukukilpailu ja Missimittari, joka on aiemmin nähty sunnuntaisin esityskisojen välissä. WCS:n taso oli huikea, ja oli mahtavaa nähdä niin monta paria kisassa! Jatketaan tällä määrällä tulevien vuosienkin kisoissa, eikös juu? :3 Suosikkiesityksiksi muodostuivat yltiösöpö Little Witch Academia-esitys sekä ihanien Hootin ja Ilonan voittajaesitys. Ensin mainittu Rindun ja Tiskun esitys oli niin mahtavan sarjanmukainen ja onnistunut kaikin tavoin että kunniamaininta oli vain oikeus ja kohtuus. Lisäksi se aiheutti hyvää mieltä kautta katsomon, mikä on myös mahtava meriitti! Hootin ja Ilonan esitys oli myös ihanan selkeä, eikä vaatinut tietämystä melko tuntemattoman pelin hahmoista ja tarinasta. Lisäksi kuivajääkikkailu ihastutti vaikka se ei kaikille välttämättä näkynytkään yleisössä. Onnea, onnea ja vielä kerran onnea tuleville edustajillemme! Ihan pikkuisen saatoin liikuttua kun voittajat julkistettiin, ja olen myös huikean iloinen muiden sijoittuneiden puolesta!

Yuu-parka, älä jäädy ;___;

Lauantai päättyikin sitten hyvässä seurassa ruokailuun ja väsyneenä sänkyyn kaatumiseen. Sunnuntai menikin sitten mammailun ja photoshoottailun merkeissä. Teppo ja Korppu ovat parhainta shoottailuseuraa, aika vain hurahti derppailun ja kuvailun yhteydessä. Mammailu oli muuten jälleen positiivinen kokemus, mutta tekoveri lavalla veti pasmat pahasti sekaisin. Pieniä pisaroita oli lentänyt suuntaan jos toiseenkin, ja paniikissa ajantaju meni kokonaan lavalla jolloin pyyhin ehkä vähän turhan pitkään. Huuteluita kuului, mutta valitettavasti veri lavalla voi oikeasti aiheuttaa vaaratilanteita liukastumisten muodossa, asujen tahraantumisesta ja siivouskuluista puhumattakaan, joten pakkohan sitä oli pyyhkiä. Vika ei kuitenkaan ollut kisaajienkaan, nesteiden leviämistä on aika mahdotonta arvioida etukäteen. Tästä kumminkin selvittiin, mitä nyt jälkeenpäin kuulin huolestuttavaa juttua yleisestä huonosta käytöksestä esityskisan aikana (bäkkärille ei kuulunut katsomohuutelut kovin hyvin). Buuaaminen ei todellakaan kuulu esityskisaan, ja tervettä järkeä saa muutenkin niissä huuteluissa käyttää, oltiin ihmeellisessä populaarikulttuuritapahtumassa tai ei. Lavalla olevat kisaajat ovat kumminkin kanssaconittajia eivätkä mitään sirkuseläimiä, ja sama pätee myös vänkäreihin.

Sitten vähän kivempiin aiheisiin, eli tulevaisuuden cossisuunnitelmiin! Eurocosplay-finaalin striimin katsominen herätti uudenlaista cosplaypaloa, ja nyt tekisi kovin mieli tehdä jotain kunnon kermakakkua/pikkuyksityiskohdilla kuorrutettua pukua. 100% varmoja suunnitelmia ei oikeastaan vielä ole: Cosplaytanssiaisten liput menivät ennen kuin edes kuulin ilmoittautumisten avautuneen joten sinne en ole nähtävästi menossa, ja Fire Emblem-ryhmä Frostissa siirtyy johonkin myöhempään coniin. Joka tapauksessa, niitä ideoita ja kuumottavia pukuja:

Utena Tenjou, Revolutionary Girl Utena, mahdollisesti Yukiconiin

Pakko pistää aina kuvia missä on myös Anthy :D Kaavailin Utenaa alun perin Animeconiin mutta rahatilanne oli vahvasti eri mieltä. Nyt ajattelin pukua Cosplaytanssiaisiin, koska hahmouskollisesti hoituisivat sekä tytön että pojan roolissa tanssimiset, mutta koska mahdollisuudet päästä tapahtumaan ovat nihkeät, puku siirtynee Yukiin tai Frostiin. Kankaat ja kanttinauhat paitaan löytyvät jo, ja tilailen varmaan pian peruukit. Tuo ihana ysäripehko vaatii varmaan kaksikin tukkaa, mutta odotan puvun tekoon pääsyä kovasti!

Pekoyama Peko, Super Dangan Ronpa 2, Desucon Frostbite?

Parilla sanalla: täydellinen nainen. Peruskoulupukukaan ei haittaa, tarinan edetessä rakastuin hahmoon yhä enemmän ja enemmän, ja yllättäen pukukin alkoi näyttää houkuttelevalta. Tämä olisi kiva ja rento perjantai/sunnuntaipuku, ja haaveilen jo nyt photoshooteista, kuvaideoita nimittäin kerrankin riittää.

Utsuho Reiuji, Touhou Chireiden ~Subterranean Animism~, Desucon Frostbite?

Siitä on jo pari vuotta kun olen viimeksi cossannut Touhousta mitään, ja nyt parin uuden pelin ja biisien metallisovitusten myötä tekisi taas mieli pukuilla näitä höpsösti piirrettyjä röyhelötyttöjä. Utsuho on kuumotellut jo pitkään mielenkiintoisen designinsa takia: tähtikaapu, siivet, betonikenkä, pari atomia jalassa, kolmas jalka (I shit you not, siksi tuota kädessä olevaa "tykkiä" kutsutaan) ja silmä rinnassa ovat niin omituisia että puku houkuttelisi kovasti. Ideaa cossista on tullut pyöriteltyä mielessä niin pitkään, että tiedän suunnilleen miten tekisin kaikki osat.

Jeanne d'Arc, Fate/Apocrypha, Desucon Frostbite?

Jeanne Jeanne JEANNE ;_____; Jo ennen Kamikaze Kaitou Jeannea olin tutustunut Jeanne d'Arcin tarinaan, ja jokin pikku-Suiggaria traagisessa pyhimysneidossa viehätti. Kun sain selville että Type-MOON oli suunnitellut Jeannelle omanlaisen designin, neiti päätyi ääntä nopeammin cossilistoille. Nyt ihanien tyttöjen kanssa on ollut pohdintaa Fate/Apocrypha-ryhmästä, ja Jeanne olisi selkein hahmovalinta. Light Novelia on valitettavasti vain käännetty niin nihkeästi, että tuntuisi kyseenalaiselta cossata hahmo josta ei tiedä oikein vielä mitään. Lisäksi panssarit eivät todellakaan ole vahvuuteni, ja Jeannella ne vaativat yksityiskohtia ja hyvää hahmotuskykyä/aiempaa kokemusta panssarien tekemisestä. Katsotaan, uskaltaisinko haastaa itseni näin ihanan oloisen hahmon voimin.

Suigintou, Rozen Maiden (2013), Desucon Frostbite?

Kuten jo allekirjoittaneen nimimerkistä pystyy päättelemään, Rozen Maiden on ollut kaikissa muodoissaan kova juttu, ja Suigintou rakkain hahmo. Uudempaa mangaa myötäilevää Zurückspulenia odotinkin kuin sherlockiaanit uutta kautta, ja anime ylitti odotukseni. Alan jopa pääsemään yli DEEN-kaunastani Uminekon jäljiltä Rozen Maidenin takia. Alkuperäisessä animessa Suigintou on kaunis, mutta eroaa silti aika paljon mangan vastineestaan. Uudemmassa versiossa noudatellaan Peach-Pitin jälkeä tarkemmin, ja nyt mangan ihana mekko pysyy samannäköisenä ja mallikuvien saaminen helpottui huomattavasti.

Ei sillä että ainakaan Ouvertüren versiossa olisi mitään vikaa... Oi ihana elohopealamppuni.

--------------

Muita suunnitelmia ei tähän hätään tule mieleen. Koulu vie oman aikansa ja intonsa ompelusta, mutta ainakin nyt pursun inspiraatiota, ja haluaisin vain tehdä kaikki aiemmin vähänkään kuumotelleet puvut. Uudemmat animet ovat hiukan herätelleet kiinnostusta, mutta en ole katsonut niitä vielä tarpeeksi pitkälle tykästyäkseni mihinkään hahmoon kovin palavasti. Katsellaan ja intoillaan yhdessä tulevia pukuja!

Long time no see, long time no BBC! Suunnitelmia ja WIP-kuvia

Moro!

Tähän kohtaan voi lisätä mateluni siitä etten ole päivittänyt pariin kuukauteen, eikä minulla ole antaa mitään kovin hyvää selitystä tälle. Päivittämättömyyteni on siis cossien edistymisen, taidekujavastaavuuden ja laiskuuden summa, ja yllättäen suurimpana syynä on tuo jälkimmäisin.

Blogia olen kuitenkin kaivannut palavasti, ja monia kirjoitusideoita on ollut, ja olen jopa yrittänyt ottaa kuvia asujen tekovaiheista. Blogauksen tekeminen näistä on kuitenkin muodostunut vaikeaksi, puhumattakaan oman postauksen julkaisemista muuttuneille cosplaysuunnitelmille. Joten lyödäänpä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja yhdistetään nämä päivitykset yhdeksi, aloittaen noilla tulevilla cosplaysuunnitelmilla!

Animecon X

Leafa, Swort Art Online, kisapuku

En osaa edelleenkään päättää pidänkö SAOsta vai en. Gary Stu-päähenkilö ja varsinkin heikko kakkoskausi veivät intoa sarjalta, mutta ainakin sekä Aincrad että Alfheim olivat maailmoina upeita, ja Leafasta pidin hahmona hirveästi. Puku on tavallaan aika simppeli, mutta onpahan syytä tehdä se extrahuolellisesti, ja kokeilla miekantekotaitoa. Taisin myös vahingossa liittyä johonkin Animeconin SAO-ryhmään.

Utena Tenjou, Shoujo Kakumei Utena, lauantai

Pitihän tähänkin klassikkoon tutustua jossain vaiheessa, varsinkin kun sarjan liljaviboja hehkutetaan kaikkialla. Rakastuin Utenaan ensisilmäyksellä: vahvat poikatyttöhahmot ovat vain niin ihania, ja Utenan univormumainen Duelist-puku on rakkaus. Pitkästä aikaa myös röyhelöä jossain cossissa, jes! Ihaninta olisi jos saisin jostain kaapattua jostain Anthyn photoshoottia varten.

Byakuya Toogami, Dangan Ronpa, sunnuntai

Minä vahingossa Dangan Ronpa, liekö tämä paha? Murhamysteerit ja järjettömät juonenkäänteet ovat heikkouteni, joten pakkohan tähän paljon puhuttuun peliin oli jossain vaiheessa tutustua. Alun perin tarkoitus oli cossata Kyoko Kirigiriä samasta pelistä, mutta kun aloin miettiä mahtavia kuvia, joita voisi syntyä Korppu-Fukawan kanssa, vaihdoin hahmoa aika äkkiä. Myös yksittäiset, mahtipontiset kuvat houkuttavat muiden DR-ryhmäläisten kanssa. Ensimmäinen crossi tänä vuonna (ja ylipäätään pitkään aikaan), muttei suinkaan viimeinen.

Tracon 8

Frédéric François Chopin, Eternal Sonata, lauantai

Hupsis, miten tässä näin kävi, eikö minun pitänyt tehdä Claves? Alun perin kyllä, mutta neidin isot popot aiheuttivat jo nyt ahdistusta, koska kokemukseni armorien kanssa on olematonta, ja niistä pitäisi vielä tehdä hirveän isot ja hassun muotoiset. Joo-oh. Onneksi seuraavaa vaihtoehtoa ei tarvinnut kauaa miettiä: Chopin on lempihahmoni pelistä, ja asu on ihanin värin, muodon ja yksityiskohtien puolesta. Paljon tehtäväähän tässä on, mutta toivon parasta.

--------

Sitten WIP-kuviin! Tajusin, että Ringon tekovaiheen kuvat ovat vielä näyttämättä, ja koska niitä ei ollut paljoa, liittykööt joukkoon.

Vekkihame syntymäisillään. Silittämisen aikana kaipasin kovasti Ilsen ihanaa höyrysilitysrautaa, vekit eivät aina tykänneet pysyä nätteinä.

Tässä kohtaa ei tainnut vielä olla vetskaria, minkä takia hame laskeutuu kivemmin kuin lopuksi. NYYH ;__;

Ja sitten minä vahingossa koko Ringo, miinus peruukki! Tässä vaiheessa vielä aika siistin näköinen, mutta sitten tuli Kuplii ja kaikki meni ryttyyn.

Ei olisi pitänyt katsoa näitä kuvia, nyt harmittaa että tuo kaunokainen piti leikata ;___;  Tältä siis Ringo-peruukki näytti ennen DESTINYY-käsittelyä.

Nerot hallitsevat kaaoksen vai miten se menikään.

Alushametta maalailemassa. Tämänhetkinen tilanne: enää 1/8 hametta maalattavana, wootwoot!

Sifongin maalaaminen on yhtä mukavaa kuin juurihoito, mutta sabluunan, leivinpaperin ja kärsivällisyyden kera se voi onnistua. Miksi leivinpaperi? Jos alustana olisi jotain tavallista paperia, maali imeytyisi siihen eikä kankaaseen, ja pahimmassa tapauksessa maali liimaa sifongin paperiin. Leivinpaperiin taas maali ei kuivuttuaan tartu, jolloin sifonki kuvioineen lähtee nätisti irti.

Yläosa. Onneksi näyttää jopa vaatekappaleelta päälle puettuna. Kanttinauhoja  puuttuu vielä reippaasti, kuten myös kaikki napit hämyine koristekiemuroineen.

Neron muokkaamattomat kengät! Odottavat viikonloppuna saatavia Worblia, maalaamista ja reilua saksimista. Ovat juuri oikean kokoiset, ja pohjat ovat oikean muotoiset.

Sitten Saya-kuviin!

No, ainakin kaikki kankaat on ostettuna... 

Kengät! Maalattu vain tökerösti gessolla ja pinkillä akryylimaalilla, koska kirpparit eivät tarjonneet koon 41 pinkkejä tennareita, what a twist. Odottavat kengännauhoja ja tekoverellä leikkimistä.

Saya-peruukki, ja alustavaa meikkitestausta (eli miinus ripset ja piilarit)

HNNNNNNNGH, kannatti ottaa vähän hintavampi CosplayWigin peruukki, väri, pituus ja paksuus ovat aivan mahtavia ja takut eivät tule tuon peruukin läheisyyteenkään. Peruukki on vielä muokkaamaton, mutta toivon parasta kuidun laadun takia.

Saber on siis melko hyvässä vaiheessa: kaikesta en ole ottanut kuvia (päällihame ja sen vuori on jo leikelty, peruukki on ahogea lukuunottamatta jo valmis yms.), mutta tekemistä riittää vielä reippaasti. Saya on onneksi aika helppo asu, eli senkin tekaisee toivon mukaan päivässä, parissa.

Näin kevään myötä toivotan onnea paitsi kesän pukujen kanssa painiville, myös kanssaylioppineille ja muille valmistuneille! Kohta on onneksi myös kesäloma vielä koulun kanssa painiville, eli vielä jaksaa!

Tampere Kuplii ja DESTINYYYYY

Moro!

Se Frostin sunnuntain päivitys jäi sitten nyt tekemättä, mutta ehkä jaksan sen tehdä myöhemmin oikein tyylikkäästi myöhässä. Viime viikonloppuna ehti kuitenkin olla jo uutta tapahtumaa, eli sarjakuvatapahtuma Tampere Kuplii, jonne sitten tein Oginome Ringon Mawaru Penguindrumista.

Näenkö Tabuki-sensein? Kuvat taas ©Esa Kotiranta.

Kupliin lauantai alkoikin Ilsen ja Minorean kanssa cosplaykisaa tuomaroiden. Jostain syystä jännitin tuomarointia niin että en nukkunut yöllä silmällistäkään, mutta ainakaan aamulla se ei toivon mukaan näkynyt. Ja aivan syyttä jännitin, tuomarikollegat olivat ihania ja yhteistyö onnistui yli odotusten, puhumattakaan innokkaista ja tasoltaan erinomaisista kisaajista! Jäi harmittamaan kun kaikkia ei vain voinut palkita, mutta olisihan se vähän hassu kisa jos kaikki voittaisivat. Ja vaikka Japsu sanoi juonnon aikana, että 10 kisaajaa pääsee finaaliin, niin meille tuomareille kerrottiin ihanteellisen finalistimäärän olevan 6-8. Määrä kuitenkin tuntuu vaihtelevan joka vuosi, eli tänä vuonna tällä tavalla.

Ihanaa kaverointia Ilsen kanssa.

Kisan jälkeen lauantai menikin hujauksessa: käytiin kavereiden kanssa syömässä, kierrettiin myyntipöydät, ja sitten vain lahnattiin, kunnes päädyimme erään kaverin luokse katsomaan Girls und Panzeria. Söpömpi sarja kuin ajattelin, ja vaikkei se maailmoja mullistanut, oli se oikein viihdyttävä! Cossaajan silmin sitä katsoessa ainakin Anchovy herätti cossifiiliksiä - mitä nyt hahmolla ei ole edes vuorosanoja, saatika ruutuaikaa kuin nimellisesti.

Kunnon yöunien jälkeen koitti matkalla kutistuneen Mawaru Penguindrum-ryhmämme kanssa photoshoottailua. Vaikka porukkaa oli vähän, oli kuitenkin oikein kivaa, ja olen kerrankin tyytyväinen hirveän moneen kuvaan; niin moneen, että piti oikein miettiä, mitä niistä haluan julkaista ja muokata. En tiedä, olenko sitten vain nykyään vähemmän ylikriittinen kuviani kohtaan, vai tuliko nyt sattuman kaupalla enemmän kivoja kuvia, mutta en ainakaan lähde valittamaan! Muuten sunnuntai kuluikin tutussa kaveriporukassa Tampereen kirpputoreilla kierrellen, ja jälleen ilta kului animen parissa.

Ringo on hahmona hyvin jännä, kuten Mawaru Penguindrum on sarjana. Osittain hahmoon voi samaistua, mutta sitten ne stalkkaamiset ja pakkomielteet erääseen opettajaan... Jooh. Mutta kun hahmon taustalla on muutakin, Ringon pukuileminen oli oikein mukavaa. Ja on muuten ensimmäinen merimiesmallin koulupukuni, ja ensimmäinen kivannäköinen vekkihame! Lisäksi asu oli oikein mukava päällä, mitä nyt se levensi ihan älyttömästi. Vähän turhan monessa photoshootin ulkopuolisessa kuvassa näytän n. 20kg normaalia lihavammalta, eikä peruukin malli ainakaan auttanut asiaa. Onpahan ainakin #SALITREENI-kannustetta!

Piristävä photoshoot, kun ei tarvinnut pitää naamaa peruslukemilla niin kuin esim. Saberin kanssa. Tässä siis ainoa kuva, missä en hymyile/muikistele.

Kaiken kaikkiaan, Ringo onnistui mielestäni aika hyvin, ja voisin käyttää sitä mielelläni uudelleen. Jotenkin merkillisesti puvun tekeminen herätti myös halua tehdä vähän vaikeampia ja näyttävämpiä cosseja, ja "onneksi" keisari Nero tulee yksityiskohtia ja hämmennystä tarjoamaan enemmän kuin tarpeeksi.... :D Kankaat on onneksi jo hommattuna, sitten pitäisi vain ryhtyä ostelemaan kanttinauhat ja miekkatarvikkeet, ja niin, ryhtyä oikeasti hommiin.

Ääää kun ollaan moe.~ Leikillään otetuksi kuvaksi tästä tuli tosi kivan näköinen.

Ensi kertaan, rakkaat lukijani! Ensi päivitys on toivottavasti kuvantäyteinen ja edistyksekäs!